Journalisteilla on oikeus valita juttuihinsa näkökulmat eivätkä he tietenkään voi muokata haastateltaviensa mielipiteitä ja kommentteja. Toimittajat voivat toki valita sellaisia haastateltavia ja kommentteja, jotka tukevat heidän haluamaansa jutun sävyä.
Asunnottomuutta kokevien edunvalvontajärjestönä toivomme, että mediassa otettaisiin huomioon, millaisia mielikuvia milläkin tuotetaan ja mitä eettisiä vastuita se asettaa asunnottomuuden käsittelyyn.
Helsingin Uutisissa 13.3.2021 julkaistun artikkelin arvosteleva sävy koskien ihmisten liikkumista julkisessa tilassa arveluttaa. Me Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä haluamme muistuttaa, että kaikilla ihmisillä on poikkeuksetta oikeus käyttää julkista tilaa. Katu on järjestyslaissa (612/2003) määrätty julkiseksi tilaksi ja on valitettavan monen asunnottomuutta kokevan kävijämme elämäntilanteessa ainut paikka, jossa oleskella. On kohtuutonta ja ennen kaikkea epäoikeudenmukaista, että asunnottomuutta kokevilta ihmisiltä pyritään estämään kyseinen oikeus. Asettamalla heikossa asemassa olevien ihmisten liikkuminen kaupunkitilassa tarkkailun kohteeksi asetetaan heidät eriarvoiseen asemaan ja kyseenalaistetaan heidän liikkumisvapautensa. Mikäli ihminen määritellään jatkuvasti epäsopivaksi ja paikkaan kuulumattomaksi, hänen on hyvin hankalaa hakeutua hänelle suunnattuihin palveluihin. Epätasa-arvoistavan kohtelun seurauksena ihmisellä on ulkopuolisuuden tunne.
Kaikilla meillä on oikeus liikkua meille suunnattuihin palveluihin, käyttää julkista liikennettä ja viettää aikaa kaupunkitilassa. Jopa nyt koronasulun aikana liikkumista ja olemista jalkakäytävillä ei voida kieltää keneltäkään, joten artikkelissa esiintyvä huomio on merkki eriarvoistamisesta ja viittaa huolestuttavasti nimby-ilmiöön (nimby tarkoittaa omalle asumisalueelle yleisesti hyödyllisten, mutta omasta mielestä epämiellyttävien tai ei-toivottujen asioiden vastustamista).
Pandemia on saanut meidät kaikki muuttamaan toimintatapoja, ja ruuhkien välttämiseksi moniin paikkoihin ja palveluihin on muodostunut jonoa, jotta sisällä pystyttäisiin noudattamaan turvavälejä. Tämä ei siis ole tavatonta. Mutta tässäkin tapauksessa haluamme kumota artikkelissa olevan väitteen. Muuttopäivästämme lähtien Vailla vakinaista asuntoa ry:n vertais- ja vapaaehtoiskeskus Vepan edustalla, Ratamestarinkatu 6:ssa ei ole ollut artikkelissa kuvatun kaltaisia ”pitkiä ihmisjonoja”, jotka olisivat esimerkiksi voineet aiheuttaa haittaa jalkakäytävällä liikkuville ihmisille saati, että sisään tulevat ihmiset olisivat artikkelissa kuvatun kaltaisessa kunnossa eli ”pysyvät enemmän tai vähemmän pystyssä”. Tämän talven aikana, säätilanteesta riippuen enimmillään neljä henkilöä on saattanut odottaa sisäänpääsyä noin viisi minuuttia ennen päiväkeskuksen avautumista kello 9:00 arkiaamuisin.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n matalan kynnyksen palvelut ovat avoinna kaikille (koronatilanteen vuoksi nyt rajattuna vain asunnottomille) kuntoon, kotipaikkakuntaan tai kansallisuuteen katsomatta. Päihtymys ei siis ole este meillä sisään pääsemiselle. Vva ry:n tiloissa päihteiden käyttö on kielletty.
Usein myös henkilökuntaamme saattaa olla sisäänkäynnin edessä tupakalla. Työntekijöistämme kukaan ei ole päihtyneenä työtehtävissä.
Jutussa Vailla vakinaista asuntoa ry:n määritellään asunnottomien kriisikeskukseksi. Tarkennettakoon, että Vva ry on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton edunvalvontajärjestö, jonka kaiken toiminnan tavoitteena on, että jokaiselle järjestyy ihmisarvoinen asumispaikka kohtuullisessa ajassa. Kunnes sopiva asumisratkaisu löytyy, pidämme huolen, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä ilman tilapäistä suojaa, turvaa, ruokaa, vaatetta ja ensiapua sekä neuvontaa ja ohjausta palveluiden pariin. Asunnon ohella myös ne kuuluvat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen alle ja näin ollen ihmisten perusoikeuksiin.
Jutussa esiintyvä haastateltava viittaa kyseenalaisesti ikään kuin todistaakseen väittämäänsä: ”arvasin, että tästä tulee riesaa”, että valvontakameroista on näkynyt, kuinka ulko-ovia nyitään. Missään tilanteissa matti tai maija meikäläinen ei voi halutessaan tutkia kameravalvontatallenteita tai valvontakameran hallitsija antaa materiaalia ulkopuolisille nähtäväksi, vaikka tämän omaisuuteen olisi esimerkiksi kohdistunut rikos. Lain mukaan valvontakameroiden videomateriaali luovutetaan vain poliisiviranomaisille. (Laki tietojen suojaamisesta 32 §; ensimmäinen momentti ja laki vaitiolovelvollisuudesta 33 §)
Vailla vakinaista asuntoa ry:n matalan kynnyksen palveluiden esimies Jussi Lehtonen pyysi tarkennuksia jutun kohtaan, jossa annetaan ymmärtää, että liikehdintä Vva ry:n päivä- ja yökeskuksen sekä asumisyksikön välillä olisi vilkasta. Tarkennuksia ei tehty.
”Kovin paljon liikennettä Junailijankujan asumisyksikön ja päivä- sekä yökeskuksen välillä ei voi olla, koska asumisyksikössä on koronan takia vierailukielto, ja myös koronan takia päivä- ja yökeskusten palvelut on rajattu vain asunnottomille. Joku yksittäinen ihminen saattaa päästä livahtamaan asumisyksikköön kyläilemään, ja päiväkeskuksessa saattaa onnistua asioimaan joku, jolla on asunto. Pääosin päiväkeskuksen henkilökunta kuitenkin tietää, mikä kunkin ihmisen tilanne on. Asumisyksikössä ei tällä hetkellä kovinkaan moni asunnoton onnistu majoittumaan kaverin luona, koska henkilökunta toimittaa asukkaisiin kuulumattomat ulos heti, kun havaitsee tilanteen.”
Ja huomautettakoon, että asumispalveluyksikössä asuvilla ihmisillä on siis omat vuokrasopimukset asuntoihinsa ja heillä on samat oikeudet asumiseen kuin kenellä tahansa vuokralaisella. Monilla asukkailla on takanaan pitkäaikainen asunnottomuuskokemus. Asumispalveluyksiköiden tarkoitus on tarjota asukkailleen oikea-aikaista ja tarpeenmukaista tukea. Yksikön työntekijät tukevat asukkaita asumisvalmiuksien kasvattamisessa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä kunkin asukkaan lähtökohdista käsin. Jokaiselle asukkaalle laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma yhteistyössä asukkaan kanssa. Tavoitteena on mahdollistaa yhä itsenäisempi asuminen ja siirtyminen yksiköstä itsenäisempään asumismuotoon.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumisneuvoja Ulla Pyyvaara pyysi myös korjausta hänen haastattelunsa osalta. Lähtökohdallisesti jo toteamus: ”Häneltä voi pyytää muun muassa puoltavaa lausuntoa asunnon saamiseksi” antaa vääristyneen kuvan asumisneuvojan työstä. Matalan kynnyksen asumisneuvonnassa kohdataan esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat koronakriisin seurauksena tilanteessa, etteivät enää selviä vuokranmaksuista ja asumiskustannuksista, koska työpaikka tai oma yritys ovat voineet mennä alta. Vuokranmaksuihin tulee häiriöitä, ihmiset velkaantuvat, häätömäärät kasvavat ja ihmisiä jää asunnottomiksi. Tilanne voi olla monelle uusi eivätkä he tiedä, mistä lähteä hakemaan apua. Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumisneuvonnassa ihmisille annetaan käytännön apua ja neuvoja, miten toimia asunnottomana tai asunnottomuusuhan alla ja löytämään omaan elämäntilanteeseen sopivia asumisratkaisuja.
Artikkelissa sanotaan: ”Kun henkilöllä ei ole vuokravelkaa, saa hän asunnon puolessa vuodessa”.
Ulla Pyyvaara pyysi tarkennusta: ”Kun henkilöllä ei ole vuokravelkaa, voi hän saada asunnon nopeammin edellyttäen, että aluetoiveet eivät keskity vain muutamaan kohteeseen, henkilö itse on aktiivinen asunnonhaussa ja että hänellä ovat esimerkiksi asumistaidot kunnossa.”
Tarkennusta ei tehty.
Heräsi ajatus, haluaako (ja miksi) Helsingin Uutiset ruokkia tällä artikelilla nimbyilyä ja vahvistaa asenteita, että tietynlaiset ihmiset eivät saisi olla olemassa, tai että he eivät ansaitse elämisen perusedellytyksiä ja olla kansalaisia kaupungissa? Helsingin Uutiset on kuitenkin julkaissut monia artikkeleita asunnottomuuten liittyen vähemmän leimaavasti.
Asunnottomuutta kokevat ihmiset ja asunnottomuuteen liittyvät lieveilmiöt voivat tuntua pelottavilta tai muuten aiheuttaa negatiivista suhtautumista. Negatiivinen suhtautuminen kumpuaa usein pelosta tuntematonta kohtaan.
Meidän näkökulmastamme mietimme aina, ovatko jutussa haastatellut ihmiset esimerkiksi koskaan miettineet, että asunnottomuuteen johtavista syistä merkittävimpiä ovat korkea vuokrataso sekä muutokset elämässä kuten avioero, läheisen kuolema, sairastuminen, työttömyys tai konkurssi? Tai että riski jäädä asunnottomaksi on suurempi pienituloisilla, maahanmuuttajataustaisilla sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä?
Vva ry tekee töitä, jotta asunnottomuudesta puhutaan aina yhteiskunnallisena ilmiönä, jonka perimmäisiä syitä ovat eriarvoisuus sekä talouden suhdannevaihtelut. Asunnottomuus on tilanne ja olosuhde, ei kenenkään ihmisen ominaisuus ja hyvin harvoin kenenkään ”oma syy” eli oma valinta.
Osana vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä Vva ry antaa muun muassa eduskunnalle pyynnöstä lausuntoja koskien vaikkapa erityisryhmien asumista ja asuntomarkkinoita sekä on toiminut ja toimii hallituksen asuntopoliittisten ohjelmien suunnitteluryhmissä.
Painotamme medialle, että jos jutuissa ei käsitellä yhtään yhteiskunnallisia rakenteita, asunnottomuus näyttäytyy yksilön ongelmana, aivan kuin kaikki elämän olosuhteet olisivat hänestä itsestään kiinni. Asunnon menettäminen tai päihteiden käyttö näyttäytyy usein asunnottomuutta koskevissa jutuissa itse tehtynä valintana. Päihteiden käytön ylisukupolvisuus, lapsuudessa koetut laiminlyönnit, palvelujärjestelmän kankeus tai hitaus jäävät liian usein vetävän tarinan varjoon. Valitettavasti näin vain lisätään asunnottomuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja stigmoja ja poljetaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvoa ja oikeuksia.
Tuntuu ikävältä, että olemme nyt miltei joka arkiaamu kohdanneet Pasilan asukasaktiiveja tarkkailemassa toimitilaamme. Viimeksi tänä aamuna. Vapaaehtoistyöntekijämme auto oli kadulla sisäänkäyntimme edessä maksimissaan viisi minuuttia, kun hän toi kauppojen ruokalahjoituksia. Jalkakäytävällä oli reilusti tilaa jalankulkijoille ja muut mahtuivatkin ohi menemään, mutta tämä aktiivi jäi asiakseen näyttämään meille närkästystään ja huomautti, ettei siitä pääse kulkemaan. Tällainen ilmapiiri ei paranna kenenkään tilannetta eikä helpota raskaassa elämäntilanteessa olevien ihmisten asioita.
Ennen muuttoamme laitoimme alueen asukkaille sosiaalisessa mediassa esittelyä toiminnastamme ja kutsun tutustumaan meihin ja meidän työhömme, kun koronatilanne hellittää. Kerroimme, että haluamme huomioida naapurustomme kaikissa toiminnoissamme, jottei synny turhia väärinkäsityksiä. Muutama alueen asukas laittoikin toiminnanjohtajallemme asiallisia kysymyksiä ja tervetulotoivotuksia, mutta tieto muutostamme poiki myös yhteydenoton Yleen juttuvihjeellä: ”miksi alueelle tulee lisää häiriötekijöitä”. Juttua ei ainakaan tästä näkökulmasta ole vielä Ylellä tehty.
Pari asiavirhettä artikkelissa myös on. Kaj Markkula ei ole työskennellyt Vepassa seitsemän vuotta vaan toiminut Vepassa vapaaehtoisena seitsemän vuotta. Ja Big Brother tv-ohjelmasta Vva ry:lle lahjoitettiin kuivausrumpu.
(Kuvassa Vva ry:n vertais- ja vapaaehtoiskeskus Vepan ja yökeskus Kalkkersin sisäänkäynti maanantaina 15.3.2021 kello 10:45.)
(Kuva: Asunnottomuutta kokevilla ihmisillä on usein mukanaan isoja kantamuksia, joissa on heidän koko omaisuutensa. Jo pelkästään kantamusten paino saattaa saada ihmisen horjahtelemaan ja kulkemaan hieman kumarassa. Ei siis kannata heti automaattisesti olettaa, että ihminen on päihtyneenä.)
