Loading...
Asunnottomuus 2018-06-28T13:30:16+03:00

ASUNNOTTOMUUS

ASUNTO ON IHMISOIKEUS

Suomessa on noin 7000 asunnotonta. Asunnottomuus on tilanne ja olosuhde, ei kenenkään ominaisuus.
Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka perimmäisiä syitä ovat eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut sekä väestönkasvu ja kaupungistuminen.

Perustuslain mukaan ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Lisäksi valtiolla on velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon.

Asuminen on ihmisoikeuskysymys eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa. Asunnottomuus on merkki valtion epäonnistumisesta ihmisoikeuksien turvaamisessa.

KUKA ON ASUNNOTON?

Asunnottomuuden määritelmä vaihtelee.

Suomessa asunnottomiksi luetaan:

  • ulkona tai ensisuojissa nukkuvat
  • asuntoloissa ja majoitusliikkeissä asuvat
  • erilaisissa laitoksissa asuvat
  • vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa
  • tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona majoittuvat

Yli kahdeksankymmentä prosenttia asunnottomista kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään. Kadulla ja ensisuojissa nukkuvia on tilastojen mukaan noin neljäsataa.

Tilastoihin on kuitenkin syytä suhtautua vain suuntaa-antavina: asunnottomuudesta, kuten muistakin yhteiskunnan marginaalissa olevista ilmiöistä, on vaikea saada tarkkaa tietoa. Lisäksi tilastolliset kategoriat ovat muuttuvia: tilastoissa tuttavien nurkissa nukkuva henkilö saattaa joinakin tai jopa useina iltoina jäädä ilman majapaikkaa ja viettää yönsä rappukäytävässä tai kadulla.

Yleiseurooppalainen tilastoluokitus ETHOS light tilastoi asunnottomuutta hieman Suomen luokituksesta poikkeavalla tavalla. Se huomioi epävarmoissa ja epätyydyttävissä asumisoloissa asumisen osana ilmiötä.

KEITÄ HE OVAT?

Asunnottomuutta on tilastoitu Suomessa vuodesta 1987 lähtien jolloin Suomessa oli 20 000 asunnotonta. 80 % asunnottomista on miehiä. Viime aikojen trendinä on ollut naisten, nuorten ja maahanmuuttajien osuuden kasvu.

Asunnottomista vuonna 2017 oli:

  • 1/5 naisia
  • 1/5 nuoria
  • 1/5 maahanmuuttajia
  • 214 perhettä, joissa 102 lasta

Tilastoinnin ulkopuolelle jäävät oikeudettomassa asemassa olevat asunnottomat siirtolaiset, joihin kuuluu palveluiden ulkopuolella olevaa Euroopan liikkuva väestöä ja kolmansista maista tulleita paperittomia.

MISSÄ HE OVAT?

Suomessa asunnottomuus ei juurikaan näy katukuvassa. Osaltaan tämä johtuu siitä, että yli 80 % asunnottomista nukkuu tuttavien luona. Ulkona nukkuvat asunnottomat hakeutuvat tyypillisesti piiloon katseilta esimerkiksi metsiin, rappukäytäviin, avoimiin liiketiloihin tai ensisuojiin.

Maantieteellisesti asunnottomuus keskittyy Helsinkiin: siellä oleskelee yli puolet Suomen asunnottomista. Myös muissa isoimmissa kaupungeissa – Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa – on merkittävä määrä asunnottomia. Vuonna 2017 asunnottomuutta esiintyi 113 Manner-Suomen kunnassa.

ASUNTO ENSIN!

Pitkäaikaisasunnottomuus väheni Suomessa 40 prosentilla vuosina 2008-2017. Valtakunnallisten pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien myötä (PAAVO 1 ja 2) asunto ensin -periaate otettiin johtavaksi periaatteeksi asunnottomuuden vähentämisessä ja valtion tuella kuntiin perustettiin uusia asumisyksiköitä.

Mallin mukaan ihmiselle tarjotaan ensin asunto – koti omilla avaimilla ja vuokrasopimuksella. Vasta sen jälkeen voi alkaa asunnottomuuden tuottamien ongelmien hoitaminen ja kuntoutuminen.

Asunto ensin -mallia voidaan soveltaa joko hajasijoitetuissa asunnoissa tai asumisyksikössä. Asunnon saaminen ei ole sidoksissa elämänmuutokseen tai palveluiden vastaanottamiseen.

Vuonna 2007 toimintansa aloittanut Sällikoti oli Suomen ensimmäinen asunto ensin -periaatteella toimiva asumisyksikkö.

KUKA VAIN VOI JÄÄDÄ ASUNNOTTOMAKSI – VAI VOIKO?

Vaikka periaatteessa kuka tahansa voi jäädä asunnottomaksi, asunnottomuuden riski koskettaa hyvin eri tavoin eri ihmisiä. Riski jäädä asunnottomaksi on suurempi pienituloisilla, maahanmuuttajataustaisilla sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä. Kasvukeskuksissa korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista tuottavat asunnottomuutta.

Korkea vuokra voi yksinään johtaa siihen, että joka kuukausi osa vuokrasta jää maksamatta, mikä lopulta johtaa asunnon menettämiseen. Tavallisia tilanteita asunnon menettämiseen ovat sellaiset kriisit kuin avio- tai avoero, työttömäksi jääminen tai sairastuminen.

Kriisitilanteessa pienituloisen ihmisen pelivara on pieni, kun säästöjä ei ole ja kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämiseen. Paremmin toimeentulevalla ihmisellä on tyypillisesti säästöjä ja tulojensa puolesta myös enemmän vaihtoehtoja asumisen järjestämisessä.

Maahanmuuttajien asunnottomuutta selittäviä tekijöitä ovat muun muassa koko väestöä heikompi työmarkkina-asema, matalampi tulotaso, sijoittuminen valtaosin vuokra-asuntoihin sekä syrjintä yksityisillä vuokra-asuntomarkkinoilla.

ENNALTAEHKÄISY TUOTTAA TULOSTA?

Asunnottomuus on vähentynyt Suomessa tasaisesti 1980-luvulta lähtien, jolloin Suomessa oli 20 000 asunnotonta. PAAVO-ohjelmat vähensivät pitkäaikaisasunnottomuutta tehokkaasti vuosina 2008-2015.

Tällä hetkellä valtakunnan tason asunnottomuustyö keskittyy asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja sen uusiutumisen ehkäisyyn AUNE-ohjelman puitteissa. Ohjelmaa johtaa ympäristöministeriö ja siinä on mukana laaja joukko järjestöjä ja kuntia.

Ohjelman vaikuttaa asunnottomuuden taustalla oleviin tekijöihin vahvistamalla koko väestön tasolla hyvinvointia ja riittävää asuntotarjontaa. Toiseksi panostetaan asunnottomuuden riskiryhmiin ja uhkatilanteisiin, kuten häätöjen torjuntaan. Kolmanneksi kohderyhmänä ovat asunnottomuutta kokeneet ihmiset. Tällöin ehkäistään asunnottomuuden uusiutumista ja lievitetään asunnottomuuden seurauksia.

Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus vähenee huolimatta siitä, että olemme käyneet läpi talouden taantuman. Vaikuttaakin siltä, että ohjelmallinen asunnottomuustyö on lieventänyt ja toiminut vastavoimana talouden taantumalle.

Toisaalta Sipilän hallituksen leikkaukset sosiaaliturvasta ja työttömyysturvan aktiivisuusehtojen lisääminen, lisäävät eriarvoisuutta. Toimeentulotuen Kela-siirron aiheuttamat viivästykset tukien maksatuksissa ovat todennäköisesti osaltaan johtaneet häätöjen lisääntymiseen vuonna 2017.

Eriarvoisuus on yksi asunnottomuuden juurisyistä. Uskottavan asunnottomuuspolitiikan ehtona on eriarvoisuuden vähentäminen.

Oman haasteensa muodostavat palveluiden ulkopuolella olevat siirtolaiset. Oikeudettoman aseman vuoksi useimmat asuttamisen polut eivät heidän kohdallaan ole avoimina. Silti meidän varmistettava, että heidän ihmisarvoisen elämän takaavat perusoikeutensa toteutuvat.

Lähteitä:

Karppinen, Jari: Varmista asumisen turva! Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (AUNE) väliraportti. Ympäristöministeriö 2018.

Rastas, Merja: Maahanmuuttajien asunnottomuus Helsingissä. Ympäristöministeriö 2002.

Asunnottomat 2017. ARA 2018.

Suomi teki sen, missä muu maailma ei ole vielä onnistunut – Toni Tiittanen ja 3 500 muuta asunnotonta saivat kodin. YLE uutiset 17.6.2018.

asuntoensin.fi-sivusto

FEANTSA.org-sivusto.