| Tämän päivän Suomessa pienituloisuus, köyhyys, eriarvoisuus ja asunnottomuus kietoutuvat yhteen. Asunnottomuustilanne kasvattaa räjähdysmäisesti ihmisten syrjäytymisriskiä, tämä koskee erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia, joilla asunnon puute estää opiskelun ja työelämään siirtymisen. Matalan tulotason ammateissa työskentelevät ihmiset ajautuvat velkaongelmiin ja kärsivät puutteellisesta asumisen tasosta suhteettoman suurien vuokrien takia.
Suomen ainut puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton asunnottomien edunvalvontajärjestö Vailla vakinaista asuntoa ry muistuttaa hallitusneuvotteluja ajatellen, että eduskuntavaalitaistossa nostetut puheet säästöistä ja leikkauksista, jotka koskevat heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia, on laiskaa poliittista peliä. Sanna Marinin hallituksen tavoitteena oli poistaa asunnottomuus Suomesta vuoteen 2027 mennessä. Lyhytnäköisillä säästöillä ja leikkauksilla se ei tule onnistumaan. – Toimeentulo on ihmisoikeuskysymys. Suomessa perusturva on niin matala, ettei se riitä usein edes välttämättömiin menoihin, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola. – Eriarvoisuuden torjunnasta koituu aluksi kuluja, mutta ne maksavat itsensä takaisin, kun köyhyyden aiheuttamat terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ongelmat vähenevät. Valtion on uskallettava investoida kansalaistensa hyvinvointiin, Tiivola jatkaa. Pitkäaikaisasunnottomien ikärakenteen nuorentuminen on ollut huolestuttava kehityskulku. Nuorilla pitkäaikaisasunnottomilla on usein syviä ja pitkäaikaisia ongelmia, ja heidän auttamisekseen täytyy kehittää räätälöityjä tukimuotoja, jotka ulottuvat siihen ympäristöön, jossa he elävät. Muutenkin pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä sosiaali- ja terveyspalveluilla on suuri rooli, ja sote-kentän muutoksissa palveluiden saatavuus ja edelleen kehittäminen täytyy turvata. Asunto ensin -periaatteen mukainen tuettu asuminen on keino, jolla pitkäaikaisasunnottomuudesta ja siitä seuraavasta katuasunnottomuudesta on mahdollista päästä lähes kokonaan eroon. Malli vaatii kehittämistä, ja siihen on turvattava riittävät resurssit, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueille. Myös maahan muuttaneet ovat tiukoilla yksityisillä vuokramarkkinoilla ja ovat yksi ryhmä, jolla on kohonnut riski jäädä ilman asuntoa. Tehokkain tapa tukea turvapaikan saaneiden ja muiden maahanmuuttajataustaisten ihmisten asunnon saantia, on turvata vuokra-asuntojen riittävä määrä. Ylikuumentuneilla vuokramarkkinoilla sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat ryhmät jäävät aina ilman asuntoa. Asumisneuvonnan on todettu tehokkaaksi tavaksi ennaltaehkäistä asunnottomuutta. Lakisääteiseksi tulevan asumisneuvonnan tulee ulottua yleishyödyllisten ja yksityisten vuokramarkkinoiden tarjoamiin asumisratkaisuihin sekä huomioitava monimuotoisuutta. Erityisryhmiä tavoittavien järjestöjen tarjoama asumisneuvonta tulee taata rahoituksella ja nähdä se kunnallisia palveluja täydentävänä. Pääkaupunkiseudun vuokramarkkinat ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Pienten vuokra-asuntojen saatavuus on parantunut ja vuokrien nousukehitys hidastunut. Vuonna 2021 ensimmäisen kerran pitkään aikaan uusien tehtyjen vuokrasopimusten hinta laski. Kehitykseen ovat vaikuttaneet uusien kohteiden käynnistysavustukset, markkinatilanne sekä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa vuonna 2008 aloitetut MAL-sopimukset, joilla on pitkäaikaisesti turvattu riittävä kaavoitus ja väestön tarpeisiin vastaava asuntopolitiikka kunnissa. Rakenteellisista syistä pääkaupunkiseudun ja osin muidenkin kasvukeskusten vuokra-asuntotarve tulee kasvamaan entisestään tulevaisuudessa. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotanto pääkaupunkiseudulla tulee saada pysymään vähintään nyt saavutetulla tasolla, ja kasvamaan. Muuten vuokramarkkinoilla saavutettua suotuista kehitystä ei pystytä ylläpitämään. Myös ARA-rahoitteisen asuntokannan vuokratasoon tulee kiinnittää huomiota. Arava-vuokrien kasvuprosentti on ollut viime vuosina säännöllisesti korkeampi kuin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen, erityisesti kasvukeskuksissa. MAL-sopimuksia pitää jatkaa. Taloudellisia kustannuksia pääkaupunkiseudulle syntyy tilanteesta, jossa palveluelinkeinojen työvoiman saanti vaikeutuu ja kallistuu, samalla kun asuntopula estää työvoiman liikkuvuutta sinne missä on työtä. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa koko metropolialueen taloudellisen kasvun ja vetovoiman hiipumiseen. Tällaisen kehityskulun taloudelliset kustannukset ovat niin korkeat, että niitä on vaikea arvioida. Pääkaupunkiseudun kriisiytyneeseen katuasunnottomuustilanteeseen on tällä hetkellä vastattu pääosin hätä- ja väliaikaismajoitusta lisäämällä. Käytännössä tuettua asunto ensin -paikkaa joutuu Helsingissä odottamaan kuukausia, usein liki vuoden. Asunto ensin -periaatteen mukaisesti toimivien vuokrasuhteeseen perustuvien tuettujen asumispaikkojen määrä on vähentynyt samalla kuin tarve on kasvanut. Toimintamalli johtaa asunnottomuutta kokeville huonoksi todetun asuntolajärjestelmän palauttamiseen. Investoinnit asunnottomuuden vähentämiseen tuottavat viimekädessä taloudellisia säästöjä, koska varsinkin katuasunnottomuuden kokonaiskustannukset ovat niin suuret, että ne ylittävät riittävät palvelujärjestelmään tehdyt satsaukset. Esimerkiksi yhden pitkäaikaisasunnottoman asuttaminen säästäisi yhteiskunnalta arviolta 17 000-50 000 euroa vuodessa. Köyhyyden ja eriarvoistumisen torjuminen edesauttaa meidän kaikkien hyvinvointia. Eduskuntavaalitaistelussa puhuttiin tiukasta talouskurista ja säästöistä. Esimerkiksi asumistuki nostettiin niin sanotusti tulilinjalle. Jo nyt Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumisneuvojan pakeille hakeutuu yhä enenevissä määrin työssäkäyviä, matalapalkka-aloilla olevia, pätkätyötä tekeviä ihmisiä, joiden toimeentulo ei riitä edes asumiskustannuksiin. Asumistuki ei ole sitä saaville luksusta eikä ylimääräinen lisä. Asunto on ihmiselle perusoikeus, ja kasvukeskuksissa, missä myös töitä on tarjolla, asuminen on edelleen liian kallista. #eduskuntavaalit2023 #eriarvoisuus #köyhyys #asunnottomuus #asunnottomuudenpoistotalkoot #oikeuskotiin Lisätietoja: Erja Morottaja, viestintäpäällikkö, Vailla vakinaista asuntoa ry Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama, voittoa tavoittelematon, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuuden poistamiseen tähtäävää työtä. ASUNNOTTOMUUDESTA SUOMESSA VUONNA 2022 Asunnottomuutta on tilastoitu Suomessa vuodesta 1987 lähtien, jolloin Suomessa oli lähes 20 000 asunnottomuutta kokevaa. Asunnottomista vuoden 2022 lopulla oli:
ARA:n asunnottomuustilaston mukaan vuonna 2022 Suomessa oli tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asuvia 70 prosenttia asunnottomista.
|
