Kannanotto
Julkaistu 5.3.2018

Kokonaisuudessaan asunnottomia on Suomessa vuosi vuodelta vähemmän, mutta nuorten suhteellinen ja absoluuttinen määrä kasvaa, kertovat tänään julkaistut tuoreet asunnottomuustilastot. Vailla vakinaista asunto ry esittää nollatoleranssia nuorten asunnottomuudelle.

Uusimmat ARA:n tänään julkaisemat tilastot asunnottomuudesta puhuvat karua kieltään alle 25-vuotiaiden nuorten tilanteesta: nuorten asunnottomien määrä on lisääntynyt vuodessa 186 hengellä, kun kaikkiaan asunnottomia on yli kolmesataa vähemmän. Kehitys ei ole täysin uusi: nuorten asunnottomuus lisääntyi voimakkaasti 2012 edellisiin vuosiin verrattuna, minkä jälkeen suunta on ollut parempaan. Nyt nuorten osuus on kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Nuoria yksineläviä asunnottomia on nyt 1585.

Nuorten asunnottomuuden taustalla vaikuttavat samat tekijät kuin muidenkin ryhmien: pienituloisuus, työttömyys ja asumisen korkea hinta kasvattavat asunnottomuuden riskiä. Nuoret ovat erityisen haavoittuvia, koska heidän tulonsa ovat tyypillisesti vähäisen työhistorian vuoksi pienet eivätkä arjen taidot ole välttämättä vielä ehtineet kehittyä.

”Kun nuorisotyöttömyys on korkealla ja kohtuuhintaisista asunnoista huutava pula, nuoria uhkaa asunnottomuus. Nuorisoasunnottomuus on erityisesti Helsingin kysymys, sillä noin puolet asunnottomista nuorista on helsinkiläisiä. Kasvukeskuksiin tarvitaan lisää kohtuuhintaista ARA-asuntotuotantoa, erityisesti Helsinkiin,” linjaa Vva ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

Nuorten vaikea tilanne näkyy Vva ry:n matalan kynnyksen palveluissa: yökeskus Kalkkersin kävijöissä on aikaisempaa enemmän nuoria.

”Nuorten osuus on selvästi kasvanut. Kalkkersiin tulevilla nuorilla on usein asunnottomuuden lisäksi päihdeongelmia ja elämänhallinnan taidot hukassa. Monella on lastensuojelutausta,” sanoo Vva ry:n matalan kynnyksen esimies Jussi Lehtonen.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat ne nuoret, joiden asunnottomuuden taustalla on jo lapsuudenkodissa alkaneita vakavia ongelmia: vanhempien päihteidenkäyttöä, väkivaltaa ja huostaanottoja. Näillä nuorilla on tavallisesti oikeus lastensuojelun jälkihuollon palveluihin, mutta siitä huolimatta he ovat jääneet asunnottomiksi.
”Hyppy itsenäiseen asumiseen 18-vuotiaana toisinaan pitkänkin laitoshistorian jälkeen on suuri. Pystytäänkö näille nuorille tarjoamaan tarpeeksi intensiivistä tukea, tarpeeksi joustavasti?” kysyy Tiivola.
Vailla vakinaista asuntoa ry vaatii kuntia tavoittelemaan nollatoleranssia nuorten asunnottomuuden suhteen. Kohtuuhintaisen asumisen ja jälkihuollon kehittämisen lisäksi nuorten asunnottomuutta voidaan vähentää nopeastikin purkamalla jonoja.

Helsingissä asunnottomien tuetun asumisen jonossa on noin 500 henkilöä. Jonossa ovat ne asunnottomat, jotka tarvitsevat tukea asumiseensa ja jotka asutetaan asumisyksiköihin tai hajasijoitettuihin tukiasuntoihin. Jonotusaika on tyypillisesti vuoden tai ylikin. Kun asunnottomuus pitkittyy pitkäaikaiseksi, ongelmat syvenevät ja kuntoutuminen vaikeutuu.

”Asunnottomien yössä vaadimme, että asumisen tuen jono on purettava. Jokaiselle kuuluu asunto kohtuullisessa ajassa. Purkamisen voisi aloittaa nuorista. Ei päästetä heitä putoamaan!” päättää Tiivola.