Kokemusasiantuntijan käyttäminen palveluissa madaltaa kynnystä, mahdollistaa yhteisen kielen puhumisen ja luo turvallisen tilan puhua asioista asioiden omilla nimillä. Ketään ei tuomita. Kun asiakkaan ei tarvitse sensuroida itseään, omalle kertomukselle jää tilaa ja kokemuksesta voi tulla eheyttävä. Sen lisäksi palveleva taho saa oikean kuvan asiakkaan tilanteesta, jolloin asiakasta voidaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kokemusasiantuntijana näkisin, että kokemusasiantuntijataustaisia tukihenkilöitä tulisi olla paljon enemmän. Useilla kokemusasiantuntijalla on kokemusta väliinputoamisesta ja ensikäden tietoa siitä, miten väliinputoamista voidaan ennaltaehkäistä, tai nopeuttaa prosessia, jossa autettava pitää saada väliinputoajan asemasta pois. Useasti väliinputoajat ovat asunnottomia paikkakunnan vaihtajia, jolloin sosiaalityön tai muun auttavan tahon asiakkuus on katkennut. Onkin tärkeää, että tällaisia katkeamisia ja putoamisia osattaisiin ennaltaehkäistä ja opittaisiin tunnistamaan ne kohdat, jossa väliinputoamiselle jätetään mahdollisuus. Oman ymmärrykseni mukaan muun muassa paikkakunnan vaihto, vaihtuva sosiaalityöntekijä, sosiaalihuollon asiakkuuden puute, päihdehoitolaitoksesta lähteminen kesken hoidon ja vankilasta vapautuminen altistavat asunnottomuudelle ja väliinputoamiselle.

On myös tilanteita, joissa auttava taho on toiminut väärin; sosiaalihuollon asiakkuutta ei ole aloitettu huolimatta siitä, että asiakas on asunnoton ja Kela on vaatinut sosiaalihuollosta selvitystä, miten asiakkaan asunnottomuus poistetaan. En usko, että tapaukseni on ainutlaatuinen, vaan että sosiaalihuollon kuormittuneisuus näkyy näin osalla asiakkaista. Tähänkin ratkaisuksi toivoisin kokemusasiantuntijataustaisia tukihenkilöitä, jotka keventäisivät sosiaalihuollon taakka.

Näkisin, että sosiaalityöntekijän vastaanottoja tarvittaisiin ainakin verkostotapaamisissa, jossa päivitetään asiakkaan tilannetta ja päätöksiin, joita vain sosiaalityöntekijä voi allekirjoittaa.

Sosiaalihuollon kuormittuneisuus luo väliinputoajia, mutta myös suomalainen byrokraattinen järjestelmä voi pitkittää asunnottomien kärsimystä: jo ennestään pitkät käsittelyajat voivat viivästyä ja jo ennestään pitkiin käsittelyaikoihin voi tulla kymmeniä lisäkäsittelypäiviä lisää. Rappukäytävässä, autossa, tai muissa huonoissa ratkaisuissa elävälle ihmiselle yksikin vuorokausi on liikaa, etenkin talvella. Rappukäytävästä voidaan tulla häätämään ja auto on vaikea pitää lämpimänä yöstä toiseen. Hätämajoitukset voivat olla täynnä ja niissä voi joutua pelkäämään henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta.

Asunnottomuus on äärimmäinen stressitila, josta voi sairastua psyykkisesti ja fyysisesti. Fyysisiin sairauksiin ja oireisiin saattaa olla hankalaa saada hoitoa, jos taustalla on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Sairastaminen asunnottomana aiheuttaa usein sen, että hoitoon on vaikea sitoutua ailahtelevan elämäntilanteen vuoksi ja usein hoitoon sitoutumattomuus voidaan katsoa esteeksi hoidoille. Noidankehä on valmis. Voi olla väliinputoamista paitsi asunnottomuudessa, myös hoitoon pääsemisessä.

Riina Valkeapää
Kirjoittaja on Laurea AMK:n Keijo-kokemusasiantuntijakoulutuksen opiskelija, joka suorittaa työharjoitteluaan Vva ry:n Kokema-tiimissä ja asumisneuvonnassa.