Kela korvaa asumismenoja toimeentulotuesta 694 euroon asti. Jos menot ovat tätä isommat, asiakasta kehotetaan muuttamaan halvempaan asuntoon riippumatta siitä, onko tällaisen asunnon saaminen mahdollista. Vva ry vaatii käytännön kohtuullistamista.

Seppo, 49, löysi kahden vuoden asunnottomuuden jälkeen asunnon vuonna 2015. Vuokranantaja oli yksityinen, asunto yksiö, jonka vuokra on tällä hetkellä 875. Sepolla ei kuitenkaan ollut varaa valita: hänelle oli kertynyt vuokravelkaa Helsingin kaupungille ennen asunnottomuutta. Harva haluaa vuokrata asunnon vuokravelkaiselle, edes yleishyödylliseen asumiseen ei ole asiaa. Työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elävällä Sepolla ei ollut mahdollisuuksia maksaa velkaansa ja hän sai sovittua vuokran korvaamisesta toimeentulotuesta sosiaalityöntekijänsä kanssa.

Vuonna 2017, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan maksettavaksi, alkoivat Sepon ongelmat. Kela ilmoitti, että Sepon on etsittävä halvempi asunto tai asumismenojen korvaaminen toimeentulotuesta lopetetaan.

– En saanut nukuttua, kun yön pimeinä tunteina mietin, joudunko taas asunnottomaksi. Aloitin unilääkityksen lääkärin määräyksellä ja pohdin masennuslääkkeiden aloittamista uudelleen, kertoo masennusta aikaisemmin sairastanut Seppo.

Seppo otti yhteyttä sosiaalityöntekijäänsä, joka perusteli Kelalla, miksi asumismenojen korvaamista tulisi jatkaa: vuokravelkaisena Sepon on käytännössä mahdoton saada yleishyödyllistä asuntoa tai löytää yksityistä vuokranantajaan, joka vuokraisi asunnon alle 694 eurolla.

Tästä huolimatta Kela edellytti Seppoa hakemaan asuntoa Stadin asunnoilta.

– Kun menin toimistoon jättämään asuntohakemusta, työntekijä nauroi ja sanoi, etten tule saamaan asuntoa.

Tällä hetkellä Seppo asuu edelleen samassa asunnossa. Kela korvaa vuokran, mutta edellyttää todistamaan asuntohakemuksen voimassaolon 1-4 kuukauden välein.

– Tilanne tuntuu epätoivoiselta ja turhauttavalta. Entä jos yhtenä päivänä tulee päätös, jossa menojen korvaaminen lopetetaan? Tuntuu vaikealta keskittyä tulevaisuuteen tai työelämään paluuseen, Seppo pohtii Kela-käytännön kokonaisvaikutusta.

Jos toimeentulotuen vuokrakorvaus poistuisi, se poistuisi tällöin kokonaan, ei vain kohtuullisen rajan ylittävältä osalta.

Sepon tilanne on tuttu myös Vva ry:n asumisneuvoja Ulla Pyyvaaralle, jonka luokse hakeutuu paljon Kelan kanssa vaikeuksissa olevia asunnottomaksi jääneitä tai asunnottomuusuhan alla olevia ihmisiä.

– Eräs mies oli irtisanonut liian kalliin asuntonsa kuvitellessaan, että löytäisi uuden nopeasti. Ihmiset hätääntyvät eivätkä tiedä, kuinka tilanteessa tulisi toimia. Moni ei ymmärrä hakeutua sosiaalityöntekijälle, joka voisi vedota Kelan suuntaan, Pyyvaara kertoo.

Ilman vuokravelkaakin asunnon vaihtaminen halvempaan on vaikeaa. Esimerkiksi Stadin asunnoilla on yli 20 000 hakijaa, joista yli 2000 täysin asunnotonta. Liian suuret asumismenot tekevät hakemuksesta kiireellisen, kuitenkin valtaosa asunnoista menee erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa oleville.

Vailla vakinaista asuntoa ry vaatii Kelaa kohtuullistamaan käytäntöjään. Henkilön, jolla ei ole mahdollisuuksia halvemman asunnon saamiseen, on kohtuutonta edellyttää hakemaan sitä toistuvasti. Ongelmallisena näissä tilanteissa näyttäytyy myös jatkuvuuden puute ja se, että asiakkaan tilanteen tunteva sosiaalityöntekijä joutuu toimimaan välikätenä Kelan suuntaan. Kelan tulisi myös ottaa vastuu ihmisistä ja ohjeistaa pysymään vanhassa asunnossa uuden löytymiseen asti. Lisäksi Vva ry katsoo, että sekä asumistukea että toimeentulotuen korvattavan vuokran enimmäisrajaa tulisi korottaa.

– Vuokrat jopa sosiaalisessa ARA-tuetuissa asunnoissa voivat mennä rajojen yli. Yksityiseltä on sitäkin vaikeampi löytää pääkaupunkiseudulta edes yksiötä alle 750 eurolla. Pitää myös miettiä, onko tosiaan niin, ettei köyhällä ihmisellä ole oikeutta jatkuvuuteen tai esittää minkäänlaisia toiveita halutun asuinalueen suhteen, asumisneuvoja Ulla Pyyvaara toteaa viitaten siihen, että Kela edellyttää hakemaan asuntoa koko kaupungin alueelta.