by rawpixel.com on Freepik
Suomi on ainoana Euroopan maana saanut asunnottomuuden laskuun, ja hallituksen tavoitteena on poistaa asunnottomuus vuoteen 2027 mennessä (Ympäristöministeriö). Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 3686 asunnotonta (ARA), mutta tilastot ovat vain suuntaa antavia. Kenttätyössä tehdyn arvion perusteella vailla vakinaista asuntoa olevia ihmisiä on todennäköisesti paljon enemmän. Vaikka Suomessa on Euroopan mittakaavassa verrattain vähän asunnottomuutta kokevia, kärjistyy tilanne aina yhteiskunnallisten ja taloudellisten kriisien yhteydessä. Tilastoissa tämä näkyy viiveellä, mutta esimerkiksi keväällä 2020 alkaneen koronapandemian vaikutukset voivat näkyä tämänhetkisissä tilastoissa häätöjen määrän kasvuna. Ulosottolaitoksen tilaston mukaan viime vuonna toteutuneita häätöjä oli yli 4300, ja kasvua edelliseen vuoteen oli 13 prosenttia (Y-säätiö). Keskimääräinen häädön laskennallinen kokonaiskustannus on noin 10 600 euroa, kun otetaan huomioon myös vuokravelka ja asunnon tyhjäkäyttö. Pelkän häätöprosessin keskimääräinen kustannus on noin 6300 euroa (ARA).
Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä käynnistyi helmikuussa 2023 Stop häädöille – häätöuhan varhainen tunnistaminen ja häätöjen ennaltaehkäisy koulutuksen keinoin (2023–2025). Hankekoordinaattorit toimivat Helsingissä ja Oulussa, mutta hanke on valtakunnallinen. Ensimmäisten kuukausien aikana selvitämme häätöprosessin etenemistä sekä häätöön johtaneita syitä niin vuokranantajan, isännöitsijän kuin vuokralaisenkin näkökulmasta. Selvitykseen kuuluvat kyselytutkimukset isännöitsijöille, vuokra-alan ammattilaisille ja asunnottomuutta kokevien kanssa työskenteleville, sekä häädön kokeneiden haastattelut. Niiden avulla kerätyn tiedon pohjalta rakennamme koulutuksen, jonka avulla pyrimme ennaltaehkäisemään häätöjen toimeenpanemista, ja siten vähentämään asunnottomuutta.
Maaliskuussa 2023 lähetimme isännöintialan ammattilaisille häätöuhkaa ja häätöprosessia kartoittavan kyselyn, johon saimme 47 vastausta. Vastaajista enemmistö (72 %) oli isännöitsijöitä, joiden lisäksi vastaajina oli muun muassa esihenkilöitä, yrittäjiä ja kiinteistösihteereitä. Vastaajien mukaan suurimpana syynä häätöön tai sen uhkaan on ollut häiriökäyttäytyminen, ja toisiksi suurin syy on ollut vuokravelka. Kolmanneksi suurimpana syynä kerrotaan olleen vuokrasopimusehtojen laiminlyönti tai rikkominen, ja muiksi syiksi on ilmoitettu muun muassa vastikevelat, huoneiston huono hoito sekä elämänhallinnan kadottaminen. ARAn mukaan vuonna 2021 keskimäärin 89 % häädöistä tuli vuokravelan takia.
Suurin osa kyselyyn vastanneista on kokenut häätötilanteet jokseenkin tai erittäin hankalaksi, ja avun löytämistä häätöuhan alla oleville on pidetty vaikeana. Yli puolet vastanneista oli kuitenkin sitä mieltä, että häätöjä voitaisiin ennaltaehkäistä. Julkista keskustelua seuratessa voidaan nähdä, että osa suomalaisista kokee, että sosiaaliset ongelmat ovat valintakysymys. Tämä näkyy myös kyselyn vastauksissa: osa vastaajista kokee asukkaan olevan itse vastuussa asioistaan. Erityisesti päihderiippuvuuteen saatetaan suhtautua penseästi, ja avun hakemisen ja vastaanottamisen katsotaan olevan kiinni omasta halusta tai haluttomuudesta. Osa kyselyyn vastanneista isännöitsijöistä myös koki, ettei ole heidän asiansa ohjata asukkaita tuen piiriin. Keinona ehkäistä häätöjä moni näki yksinkertaisesti häiriökäyttäytymisen lopettamisen varoituksen saannin jälkeen sekä vuokran maksamisen ajoissa. Helpommin sanottu, kuin tehty!
“Kaikki lähtee asukkaista itsestään: maksaisivat vastikkeensa ajoissa ja asuisivat naapureita häiritsemättä.”
“Ajamme taloyhtiön etua ja häätö on yksi keino taloyhtiön edun turvaamisessa.”
Osa kuitenkin näkee asumisen haasteiden ja syrjäytymisen yhteyden esimerkiksi palvelujärjestelmän puutteisiin tai pohtii ongelmien kasautumisen juurisyitä. Sillä, miten haastavassa elämäntilanteessa olevaan henkilöön suhtautuu, on merkitystä: muutama vastaaja mainitseekin kohtaamisen tavan ja puheyhteyden löytymisen tärkeäksi häätötilanteen sujumisen tai jopa sopimukseen pääsemisen kannalta.
”Jokainen ihminen ja tapaus on yksilöllinen. Ongelmat lähtevät usein kasaantumaan jo lapsena. Sinne päähän tarvitaan ennaltaehkäisevää apua, tukea ja verkostoja ihmisille.”
Ehdotus varhaisesta tukemisesta asumisessa ilmeneviin ongelmiin nousee esille useassa vastauksessa. Ennakoivat toimet, kuten vuokravalvonta ja aktiivinen yhteydenpito velallisiin voivat edesauttaa ongelman ratkeamista siten, ettei häätöprosessiin tarvitse edes ryhtyä. Tehokkaana keinona vuokrarästeihin esitetään maksusuunnitelman tekemistä tai ohjausta talous- ja velkaneuvontaan, ja tämän toimintamallin mahdollisuutta jo ensimmäisten maksumuistutusten yhteydessä pohdittiin. Kun vuokravelkaa ei ole ehtinyt vielä kertyä, voisi avun piiriin hakeutuminen ehkä helpottua.
”Ennakoivalla työllä on suuri merkitys, vuokravalvonta ja aktiivinen yhteydenpito velallisiin ja huoli-ilmoitukset sosiaalitoimeen.”
Myös viranomaisten nykyistä varhaisempaa havaitsemista asukkaan tilanteen kriisiytymisestä ja siihen tuella reagoimista toivottiin, sillä isännöitsijöillä ei ole koulutusta sosiaalityöhön, mielenterveys- ja päihdetyöhön tai väkivaltatilanteiden selvittelyyn. Muutama vastaaja mainitsee huoli-ilmoituksen tekemisen sosiaalitoimeen keinona ehkäistä häädön toteutumista. Vastauksista kuitenkin ilmenee, että huoli-ilmoituksen tekeminen ei toimenpiteenä ole kaikille tuttu: ilmoituksen voi tehdä halutessaan nimettömänä kenestä tahansa henkilöstä, jonka itsenäisestä pärjäämisestä esimerkiksi asumisen suhteen herää huoli. Toisaalta jotkut kokevat joka tapauksessa työskentelevänsä ikään kuin vastakkaisella puolella sosiaalitoimen kanssa, tai että sosiaalitoimi ei reagoi tilanteeseen oikea-aikaisesti tai riittävin tukitoimin.
”Ajattelisin, että olisi hyvä, että asukkaista, joita on toistuvasti varoitettu voisi tehdä samantyyppisen huoli-ilmoituksen, kuin vaikka vanhuksista.”
”– kukaan ei auta, vaikka kyseessä on mielen sairaus, mutta ei tunnista sitä itse. Huoli-ilmoitusta emme uskaltaneet tehdä, vaan menimme hallintaanottoon.”
Velkaantuminen, pienituloisuus ja talousongelmat altistavat asunnottomuudelle ja asunnottomuuden riski koskettaa laajaa ja monipuolista ihmisjoukkoa. On kuitenkin olemassa tekijöitä, jotka lisäävät riskiä tulla häädetyksi tai menettää asunto. Kysyttäessä, minkälaista tukea tai apua häätöuhan alla olevat ihmiset tarvitsisivat, olivat päihdepalvelut kärkisijalla (89 %) ja mielenterveyspalvelut toisella sijalla (81 %). Lisäksi mainittiin talousneuvonta (77 %), tuki arjenhallintaan (72 %) ja asunnosta huolehtimiseen (66 %) sekä kotoutumispalvelut ja tulkkausapu (34 %). Asumisneuvonnan lisäksi tueksi asumisen haasteisiin ehdotettiin myös asumisen ohjausta. Kotiin vietävällä tuella ja ohjauksella käytännön asioissa voitaisiin turvata asumisen jatkuminen. Tätä palvelua onkin useissa kunnissa ja kaupungeissa sosiaalihuoltolain mukaisesti esimerkiksi osana mielenterveyspalveluja tai aikuissosiaalityötä tarjottava asumisohjaus, mutta sille olisi vastausten perusteella tarvetta nykyistä enemmän.
Yhteenvetona, kyselyn vastauksista nousee esille yhtäältä isännöintialan työntekijöiden kiire ja turhautuminen häädettävien asukkaiden kanssa työskentelyyn, ja toisaalta empatia ja tarve saada sekä työkaluja haastavassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kohtaamiseen että jonkinlaiseen moniammatilliseen verkostoon, jonka avulla nämä ihmiset saisivat tarvitsemaansa apua ja tukea. Moni kertoo olevansa tottunut siihen, että häädöt ovat osa työnkuvaa, eivätkä ne herätä heissä erityistä myötätuntoa. Toisaalta osa myös ilmaisi huolensa häätöuhan alla olevista asukkaista tai pohti, että joillekin asukkaille pitäisi tavallisen vuokra-asumisen sijaan tarjota tuettua asumista, jotta ei pian oltaisi uudelleen häätötilanteessa.
Kysyimme myös, kuinka hyvin vastaajat tuntevat oman alueensa järjestöjä tai muita toimijoita, johon suurin osa (74 %) vastasi tuntevansa niitä huonosti tai ei lainkaan. Suurin osa vastaajista toivoikin tietoa omalla paikkakunnalla toimivista järjestöistä sekä yhteistyötä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa. Lisäksi vastaajat toivoivat mahdollisuutta saada neuvontaa ja konsultaatiota haastavissa tilanteissa sekä tietoa erilaisista kulttuureista ja asumisesta. Vaikka ajanpuute koettiin esteeksi osallistua koulutukseen, oli 40 % valmiina osallistumaan koulutukseen, jossa tarjottaisiin työkaluja häätöuhan ja häätötilanteiden avuksi. Koulutuksesta nähtiin voivan olla hyötyä, sillä häädöt ja häätöprosessit koettiin kuormittaviksi. Yksi vastaaja jopa kertoo jo saaneensa isännöintialan tapahtumassa vinkkejä vuorovaikutukselliseen työskentelyyn, josta on ollut apua haastavissa asiakastilanteissa.
Stop häädöille-hankkeen tavoitteena onkin koota koulutuspaketti isännöitsijöille ja muille häätöjen kanssa toimiville, jotta häätöjä voitaisiin ennaltaehkäistä. Näemme myös, että nimenomaan toimiva verkosto ja hyvä yhteistyö eri toimijoiden kesken voisivat ehkäistä häätöjä. Siksi haluamme myös tukea alueellisten verkostojen muodostamisessa ja naapurustojen vuoropuhelun syntymisessä. Tästä onkin olemassa jo hyviä toimivia paikkakuntakohtaisia toimintamalleja, ja meidän tavoitteenamme on tuoda tietoa toimivista käytännöistä niitä tarvitseville.
Katri Paakkanen & Elina Pohjosaho
Hankekoordinaattorit
Stop häädöille – häätöuhan varhainen tunnistaminen ja häätöjen ennaltaehkäisy koulutuksen keinoin (2023–2025).
LÄHTEET
Y-säätiö- Asunnottomuus Asunnottomuus – Y-Säätiö (ysaatio.fi)
Häätöjen ennaltaehkäisemisen merkitys tunnistettiin Vuokravelkapäivässä – Y-Säätiö (ysaatio.fi)