Maahan muuttaneiden kohtaama syrjintä on yhteiskunnassa rakenteellinen ongelma, joka vaikeuttaa kiinnittymistä yhteiskuntaan, esimerkiksi pääsyä yhdenvertaisille asunto- ja työmarkkinoille.
Jo nyt maahan muuttaneiden ihmisten syrjäyttämisen ylisukupolvisuus on selkeästi nähtävissä: asunnottomuutta kokevista noin 25 prosenttia on maahan muuttaneita.

Hallituspuolueet ja elinkeinoelämä puhuvat aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta, jonka perustana on mieluiten EU:n lähialueilta tulevan korkeasti koulutetun työvoiman työperäinen maahanmuutto. Euroopan ulkopuolelta tuleviin ihmisiin liitetään negatiivisia käsitteitä kuten “haittamaahanmuutto” ja “varjoyhteiskunnan syntyminen”.

Hallituksen maahanmuuttoon ajamat toimenpiteet tulevat kuitenkin kasvattamaan varjoyhteiskuntaa ja sen luomia “haittoja”. Muun muassa työlainsäädännön ja oleskelulupien ehtojen tiukennuksilla halutaan estää turvapaikan hakijoina Suomeen tulleita hakemasta työperusteisia lupia. Tämä lisää paperittomuutta ja varjoyhteiskuntaan liittyvien pimeiden työ- ja vuokramarkkinoiden syntymistä, jotka taas lisäävät ihmisten hyväksikäytön riskiä työ- ja asuntomarkkinoilla.

Olemme kohdanneet jo vuosia Vailla vakinaista asuntoa ry:n matalan kynnyksen palveluissa erityisesti EU:n lähialueilta Suomeen tulleita henkilöitä, jotka ovat tulleet tänne töihin, usein rakennustyömaille ja matalapalkka-aloille, joissa koetaan suurinta työvoimapulaa. Erinäisten syiden, kuten esimerkiksi Suomen työlainsäädännön vastaisten työsopimusten vuoksi he ovat jääneet ilman työtä ja usein työpaikan tarjoamaa majoitusratkaisua. Suomalainen järjestelmä ei tunnista heidän oleskelunsa pysyvyyttä, ja heidän on vaikea – ainakaan ilman riittävää tukea ja ohjausta, virallistaa oleskeluaan tilanteessa, jossa he ovat jo jääneet asunnottomiksi. Heidän asunnottomuuteensa ei ole nykyisellään juuri keinoja puuttua, eivätkä päättäjien kaavailemat toimenpiteet tule poistamaan heitä jatkossakaan kaduilta, hätämajoituksista ja päiväkeskuksista.
Asunnottomuus ei tunne kunta- tai valtiorajoja, koska ilmiönä se kytkeytyy muuttoliikkeisiin ja ylirajaiseen eriarvoisuuteen.

Varjoyhteiskunta on tiedostettava Suomessa jo olemassa olevana ilmiönä eikä se kosketa vain yhteiskunnan marginaaliin syrjäytettyjä ihmisiä. Poliittisten päätösten myötä eriarvoistumisesta syntyvät lieveilmiöt tulevat vaikuttamaan Suomen yleiseen ja sisäiseen turvallisuuteen; julkisiin tiloihin ja rikollisuuden lisääntymiseen.
Tarvitaan konkreettisia toimia, kuten sosiaaliturvan vahvistamista, yhdenvertaisuuden toteutumisen valvomista, matalan kynnyksen neuvonnan ja tuen saatavuuden takaamista sekä kaikkia pieni- ja keskituloisia hyödyntävän kohtuuhintaisen asumisen turvaamista. Näillä toimenpiteillä saadaan eri väestöryhmien välisiä kuiluja kurottua umpeen.

Kirjoittajat:
Ujuni Ahmed, Vailla vakinaista asuntoa ry:n kummi  
Vlada Petrovskaja, Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestösuunnittelija sekä Stop häädöille -hankkeen hankepäällikkö

Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomuutta kokevien itsensä vuonna 1986 perustama puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää politiikkaa.