”Jokaiselle elävälle olennolle oikeus pelottomaan elämään!” – Asunnottomuutta kokevien ihmisten väkivaltakokemukset –tutkimuksellisessa opinnäytetyössä tutkittiin Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnan piirissä asioivien asunnottomuutta kokevien tai asunnottomuusuhan alla olevien eri-ikäisten ja -taustaisten ihmisten kohtaaman väkivallan muotoja, toistuvuutta ja väkivallan tekijöitä sekä muuttujia, jotka lisäävät väkivallan riskejä.
Tutkimuksen aineistokeruu toteutettiin kyselytutkimuksella, teemahaastatteluilla ja havainnoinnilla. Kyselytutkimukseen osallistui 42 Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnan kävijää ja asukasta, teemahaastatteluun vastasi kolme kokemusasiantuntijaa ja kaksi järjestön kävijää. Havainnointi toteutettiin järjestön Vertais- ja vapaaehtoistoimintakeskus Vepassa.
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli kokenut fyysistä väkivaltaa ja toiseksi eniten kokemuksia oli henkisestä väkivallasta
Tutkimustuloksista selviää, että väkivaltakokemuksia oli eri ikää, sukupuolia ja kansalaisuuksia edustavilla vastaajilla. Enemmistö tutkimukseen osallistuneista kertoi kokeneensa väkivaltaa ja todistaneensa toisiin asunnottomuutta kokeviin kohdistuvaa väkivaltaa. Fyysisen ja henkisen väkivallan lisäksi vastaajat olivat kokeneet seksuaalista, sosiaalista, rakenteellista ja taloudellista väkivaltaa, vainoa, laiminlyöntiä sekä kunniaan liittyvää tai uskonnollista väkivaltaa. Erillisenä rakenteellisen väkivallan muotona vastauksissa nostettiin vahingollinen kielenkäyttö, vanhentuneiden termien käytön stigmatisoiva vaikutus ja asunnottomuutta kokeneiden väärin identifioiminen ja leimaaminen.
Asunnottomuutta kokevilla naisilla ja Suomeen muualta muuttaneilla ihmisillä on korkeampi riski joutua väkivallan uhriksi
Tutkimuksessa sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa fyysistä ja henkistä väkivaltaa esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten arjessa. Sen sijaan enemmän seksuaalisen väkivallan kokemuksia on nimenomaan naisilla. Naisten riski joutua taloudellisen väkivallan ja seksuaalirikoksen uhriksi tai tulla pakotetuksi vastikkeelliseen seksiin nousi esille haastatteluista.
Kyselytuloksista voidaan päätellä, että eniten osallistujat kokivat väkivaltaa heille ennestään tuntemattomien ihmisten ja toiseksi järjestyksenvalvojan tai vartijan taholta. Naiset kohtasivat eniten väkivaltaa lähiomaisten suunnalta.
Tutkimuksen mukaan henkisen, rakenteellisen ja seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat suhteellisen yleisiä EU-maiden ulkopuolelta tulleiden ryhmässä. Taloudellista väkivaltaa kokivat eniten EU-kansalaiset. Työnantaja väkivallan tekijänä nousi esille ainoastaan EU-kansalaisten vastauksissa. EU-kansalaisten ja EU-maiden ulkopuolelta Suomeen muuttaneet ihmiset kokivat eniten järjestyksenvalvojien ja vartijoiden suunnalta. EU-kansalaiset ja EU-maiden ulkopuolelta saapuneet vastaajat olivat kokeneet enemmän poliisin käyttämää väkivaltaa kuin Suomen kansalaiset.
Asunnottomuutta kokeville ihmisille ei ole tarjolla matalan väkivaltariskin paikkoja
Katu, hätä- ja tilapäismajoitus sekä asumisyksiköt ovat kaikki väkivallan käyttöön ja väkivallalle altistavia ympäristöjä. Katu sekä julkiset ja kaupalliset tilat osoittautuivat asunnottomuutta kokeneiden kannalta kaikkein turvattomimmiksi.
Tutkimuksellinen opinnäytetyö tuo esille tietoa asunnottomuutta kokevien ihmisten käyttämien majoitusratkaisujen turvattomuudesta. Vastaajan majoituspaikka on usein se paikka, jossa hän kokee väkivaltaa. Eniten väkivallan kokemuksia oli Asunto ensin -periaatteella toimivissa asumisyksiköissä asuvilla vastaajilla. Asumisyksiköissä asuvista suurin osa kertoi tulleensa väkivaltatekoihin pakotetuiksi. Toiseksi eniten väkivaltakokemuksia oli kavereilla tai sukulaisilla ja kolmanneksi eniten tilapäismajoituksessa majoittuvilla kyselytutkimukseen osallistuneilla.
Asunnottomuutta kokeneiden ihmisten väkivaltakokemusten taustalla on moninaisia yksilöllisiä, historiallisia, kliinisiä ja ympäristöriskitekijöitä
Vaikkei asunnottomuutta kokevia kohdatessa voida vaikuttaa yksilön persoonallisuuteen liittyviin väkivallan taustatekijöihin, voi väkivalta- ja rikoskäyttäytymisen taustalla olevien syiden ymmärtäminen auttaa kohtaamistyössä ja ennaltaehkäistä stigmaa.
Tutkimuksessa vastaajat tunnistivat erilaisia tilanteita, paikkoja ja tekijäkohtaisia syitä väkivallan taustalla. Vastauksissa viitattiin muun muassa haastavassa elämäntilanteessa elävien ihmisten vahingollisiin käyttäytymismalleihin, kykenemättömyyteen pitää yllä sosiaalista kanssakäymistä ja ihmissuhteita, tunnesäätelytaitojen puutteeseen ja jopa asunnottomuuden myötä tietyntyyppisen identiteetin muodostumiseen.
Tutkimukseen osallistuneet tunnistivat henkilön lähtökohtien ja kasvuympäristön vaikuttavan väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Vastauksissa nousivat esille lapsuudessa opitut käyttäytymisnormit, koettu väkivalta ja traumatausta.
Asunnottomuus olosuhteena altistaa väkivallalle
Tutkimuksesta selviää, että asunnottomuus olosuhteena heikentää sosiaalisia siteitä ja sitä kokeneiden keskuudessa on sekä aiemmin elämässä että asunnottomuuskokemuksen myötä väkivaltakäyttäytymiseen oppineita ihmisiä. Asunnottomuuteen liittyvät rutiinit, kohdattavat ihmiset, käytettävä kieli, haasteet ja kokemukset ovat väkivallan käyttöön ja väkivallalle altistavia ympäristöjä.
Väkivallan esiintyvyyteen asumis- ja majoituspalveluissa korostuvat tilojen tai alueiden fyysiset ominaisuudet, kuten vähäinen valvonta, sääntöjen puute, huono pohjaratkaisu yms. Väkivallan taustalla olevana syynä mainitaan organisaatioiden työntekijöiden osaamisen vaihtelevuus sekä tilapäismajoituksen ja asumisyksiköiden yhtäaikaiseen majoittujien/asukkaiden suuri määrä.
Ennakkoluulot ja mielikuvat voivat vaikuttaa väkivaltakäyttäytymisnormien muodostumiseen
Asunnottomuuteen ja sitä kokeviin ihmisiin kohdistuvat ennakkoasenteet nousevat tutkimuksessa esille sekä väkivallan muotona että väkivaltakäyttäytymisen riskiä kasvattavana tekijänä. Ennakko-oletukset ja mielikuvat vaikuttavat väkivaltakäyttäytymisnormien muodostumiseen. Opinnäytetyötutkimuksessa esille tulleet sosiaalisen ja rakenteellisen väkivallan sekä laiminlyönnin kokemukset kertovat asunnottomuutta kokeneiden systemaattisesta ulossulkemisesta ja syrjäyttämisestä.
Tutkimustulokset kertovat sosiaalisesta torjunnasta, joka tämän tutkimuksen valossa ilmenee muun muassa viranomaisten, yhteisöjen tai yhteiskunnan haluttomuudessa kohdata tai asioida asunnottomuutta kokevien kanssa. Sosiaalisesta torjunnasta voidaan puhua myös silloin, kun kohderyhmän sisällä ilmenee vastakkainasettelua, ulkopuolelle jättämistä ja leimaamista etnisen taustan, uskonnon tai kulttuurin perusteella. Etenkin muualta Suomeen muuttaneiden kohtaama rakenteellinen väkivalta, laiminlyönti ja rasismi voivat olla identiteettimuutoksen pohjalla.
Väkivalta tulee tunnistaa sekä asunnottomuusriskiä lisäävänä että asunnottomuutta varjostavana lieveilmiönä
Kun väkivalta tunnistetaan rakenteissa, yksilöiden ja yhteisöjen vuorovaikutuksessa syntyvänä ja kehittyvänä ilmiönä, ei sen ennaltaehkäisyä tulisi pitää yksilön vastuulla. Ensisijaisesti on ymmärrettävä, kuinka normalisoitu väkivalta on asunnottomuutta kokevien ihmisten keskuudessa ja ehdollistaako asunnottomuuden kokemus aina väkivallalle.
Yhteiskunnallisella tasolla väkivallan tunnistaminen osana asunnottomuuskokemusta on ensisijaisen tärkeää. Niin valtion, hyvinvointialueiden kuin kuntatasonkin päättäjien tulisi nähdä väkivalta sekä asunnottomuusriskiä lisäävänä että asunnottomuutta varjostavana lieveilmiönä, jonka ennaltaehkäisy tulisi sisällyttää asunnottomuuden poistoon tähtääviin toimenpideohjelmiin.
Väkivallan tunnistamisen työkaluja tarvitaan laajasti sosiaali- ja terveyspalveluissa ja eritoten asunnottomuuspalveluiden suunnittelu- ja kehittämistyössä. Väkivaltakäyttäytymisen ennustettavuus mahdollistaa nopeasti ongelmaan reagoinnin, varhaisen väkivaltariskin tunnistamisen ja siten varhaisen puuttumisen ongelmiin.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, ettei väkivalta lopu pelkällä yksilön rankaisemisella vaan asunnottomuuspalveluihin tulisi tehdä rakenteellisia muutoksia, joiden tiedetään madaltavan väkivallan riskejä.
Väkivallan ennaltaehkäisyn tarve nousee tutkimusaineistoista
Väkivaltakäyttäytymistä voidaan ennaltaehkäistä ennen sen ilmenemistä. Keinoja voivat olla yksilöiden ja yhteiskunnan tietoisuuden lisääminen aiheesta, riskianalyysi, väkivaltariskitekijöiden poisto ja suojaavien mekanismien vahvistaminen. Samoin ennaltaehkäisytoimilla tulee puuttua jo väkivaltakäyttäytymisellä oireilevien ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi sosiaalisia taitoja parantamalla, ohjaus-, terapia-, ja erityispalvelurakenteiden luomisella sekä osallistumismahdollisuuksien tarjoamisella. Kolmanneksi tulee panostaa väkivaltakäyttäytymisen uusimista ja jatkumista ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin.
Väkivallan puheeksiotto edesauttaa väkivaltatilanteiden ennakointia sekä turvallisuuden varmistamista palvelusuunnittelussa
Yhteiskunnalliseen keskusteluun asunnottomuuden poistamiseksi tulisi käydä asunnottomuutta kokevien oikeuksia vahvistavalla tavalla, pyrkimyksenä velvoittaa palvelutuottajia varmistamaan inhimillisen turvallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen.
Väkivallan puheeksi ottaminen tulisi koskettaa yhteiskunnallisen tason lisäksi sekä väkivallalla oireilevia että väkivaltaa kokevia ihmisiä. Väkivaltaa käyttävän tulee ymmärtää väkivallan inhimillistä tuskaa lisäävät ja terveyttä uhkaavat seuraukset ja seurannaisvaikutukset, siitä seuraavat rangaistukset sekä oppia tunnistamaan oman väkivaltakäyttäytymisen taustalla olevat syyt, jotta hän osaa hakea tukea ja keinoja väkivaltakäyttäytymisen ennaltaehkäisemiseksi. Puheeksiottoa edistetään varmistamalla, että palveluntuottajan henkilöstö, sijaiset, vapaaehtoiset ja kohderyhmä tunnistavat erilaisia väkivallan muotoja.
Asunnottomuuden poisto vähentäisi väkivallan esiintyvyyttä
Rakenteellisten muutosten tarve nousee tutkimuksessa esille muun muassa ehdotuksissa varmistaa asunnottomuutta kokevien ihmisten riittävä toimeentulo. Vaikkei asunnottomuuspalveluissa suoranaisesti pystytä vaikuttamaan esim. asunnottomuutta kokevien toimeentuloon, voidaan talousasiat ottaa puheeksi ja varmistaa, että kukin kohdattava on tietoinen omista oikeuksistaan mahdollisiin etuuksiin.
Rakenteellisina muutosehdotuksina tuloksista nousevat asunnottomuuspalveluiden kehittäminen kohderyhmän tarpeisiin vastavaksi. Isojen hätämajoitus- ja asumisyksiköiden tilalle ehdotetaan pienempiä yksiköitä, riittävää henkilökuntakapasiteettia ja hajasijoitettua tuettua asumista. Tarpeellisena vastaajat näkevät myös päihteettömille ja päihteitä käyttäville ihmisille suunnattujen palveluiden toisistaan erottamista sekä naisille kohdennettujen palveluiden lisäämistä.
Asunnottomuuspalveluissa tulisi olla käytössä riittävästi substanssiosaamista, resursseja ja konkreettisia työkaluja, joiden avulla kehitetään esim. vuorovaikutustaitoja ja tunnesäätelyä, lisätään ymmärrystä väkivallan aiheuttamasta haitasta ja vahingoista, yhteiskunnallisista normeista ja suomalaisesta lainsäädännöstä sekä ohjataan väkivallan uhreja ja tekijöitä avun piiriin.
Henkilökunnalla tulee olla tietoa aggressiivisen-, väkivalta- ja rikoskäyttäytymisen taustasyistä, työkaluja väkivallan ennakoimiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Syrjintään ja väkivaltatilanteisiin on puututtava viipymättä, mahdolliset rangaistukset on otettava heti käyttöön, ja niistä on tiedotettava asianosaisille.
Palvelujen ja fyysisten tilojen turvallisuus on rakenteellinen kysymys
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että Asunto ensin-periaatteella asuminen ei takaa fyysistä ja psykologista turvallisuutta, vaikka onkin muuten osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi asunnottomuuteen. Seuraavaksi olisi varmistettava, että periaatteeseen sisällytetään paitsi oikeus asuntoon myös oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeus koskemattomuuteen yms. Asunto ensin -periaatteella toimivien yksiköiden toimivuutta tulisi tarkastella inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta, mikä palvelee sekä asukkaita että henkilöstöä.
Turvallisen tilan suunnitteluprosessissa huomiota tulisi kiinnittää fyysisen tilan riskeihin ja panostaa rakenteisiin, jotka rajoittavat väkivaltaa ja rikoskäyttäytymistä. Tällaisia rakenteita ovat mm. valvonta ja valvonnasta viestiminen, tilojen valaistuksen lisääminen, väkivalta- ja rikoskohteiden suojaaminen, selkeiden toimintanormien ja sääntöjen asettaminen ja niistä viestiminen.
Osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen potentiaalisina keinoina väkivallan ennaltaehkäisyyn
Tutkimukseen osallistuneet näkivät yhteisön toimivan esimerkkinä käyttäytymismallien oppimisessa sekä luovan sosiaalista painetta ja sosiaalista kontrollia, jotka säätelevät käyttäytymistä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että asunnottomuutta kokevien tavoitteellinen osallisuuden, yhteisöllisyyden ja oikeuksien toteutumisen edistäminen edesauttaisivat sosiaalisesti hyväksyttävien toimintamallien oppimista ja väkivaltakäyttäytymisen riskin pienenemistä. Osallisuuden vahvistuminen voi kaventaa potentiaalisen väkivallantekijän ja uhrin välistä kuilua ja toisaalta vahvistaa heidän kokemuksiaan yhteenkuuluvuudesta. Yhteenkuulumisen tunteen lujittumisen myötä myös sosiaalinen kontrolli, joka säätelee käyttäytymistä, vahvistuu.
Osallisuuden edistämiseksi opinnäytetyön tekijä voi sosiaalipedagogisten toimintamalleihin perustuen ehdottaa sosiokulttuurista innostamista, joka on yhteistoiminnallista, dialogista ja osallistavaa pedagogiikkaa sekä sosiaalista vahvistamista, jonka menetelmiin kuuluu ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten elämän nivelvaiheiden tunnistamista, ja varhaista ongelmiin puuttumista.
Osallisuuden toteutumiseen tarvitaan osallistavia menetelmiä, jotka huomioivat erilaisia ja eri taustoista tulevia osallistujia ja mahdollistavat tasavertaisen dialogin ja toimimisen. Eräs osallistava menetelmä on valmentava mentorointi. Valmentavan mentoroinnin avulla kohderyhmää voidaan haastaa tarkastelemaan arvojaan ja asenteitaan sekä saada reflektoimaan ja oppimaan kokemuksistaan. Kyseistä menetelmää voidaan soveltaa niin yksilö- kuin ryhmäkeskusteluissa, joissa keskitytään väkivallasta keskustelemiseen, yhteisten sääntöjen laatimiseen, turvallisemman tilan toimintaperiaatteiden suunnittelemiseen yms.
Väkivallan ennaltaehkäisemiseen ja kitkemiseen tähtäävien toimenpiteiden lisäksi tarvitaan syvällisempää tutkimusta väkivallasta asunnottomuuden kontekstissa
Koska asunnottomuus on ilmiönä heterogeeninen, on huomioitava ettei kaikkia asunnottomuutta kokevia tule leimata väkivallan käyttäjiksi. Väkivalta ei myöskään kosketa kaikkia asunnottomuutta kokevia ihmisiä. Opinnäytetyössä keskitytään ainoastaan Vailla vakinaista asuntoa ry:n palveluissa kohdattaviin, samaa arkitodellisuutta jakaviin asunnottomuutta kokeviin ihmisiin, joilla on Vva ry:n ruohojuuritason kohtaamistyössä havaittu korkeampi riski joutua väkivalta- ja rikostekojen uhriksi elämäntilanteensa vuoksi.
Opinnäytetyön tekijän mielestä jatkotutkimuksessa voitaisiin tarkastella esimerkiksi väkivalta- ja rikosalttiutta lisääviä rakenteita asunnottomuuspalveluissa. Erityisesti Asunto ensin -periaatteella toimivissa asumisyksiöissä esiintyvän väkivallan syitä tulisi tutkia tarkemmin.
Niin ikään kokemustaustaisten ja asunnottomuutta kokevien ihmisten vuorovaikutusdynamiikka sekä verbaalisen ja nonverbaalisen henkisen väkivallan rooli asunnottomuutta kokevien ihmisten keskinäisissä vuorovaikutustilanteissa ja sen vaikutukset leimaantumiseen ja stigmaan olisivat kiinnostavia jatkotutkimusaiheita.
Erityisen tärkeäksi tutkimuskohteeksi opinnäytetyön tekijä nostaa haavoittuvassa asemassa olevien, asunnottomuutta kokevien Suomeen muualta muuttaneiden ihmisten kohtaamaan väkivallan syvällisemmän tarkastelun. Myös vartijoiden ja järjestyksenvalvojien julkisissa- ja puolijulkisissa tiloissa käyttämä ja viranomaispalveluissa esiintyvä väkivalta vaatisivat lisää tutkimusta mutta myös välitöntä puuttumista.
Lisätietoja opinnäytetyön tuloksista blogin kirjoittajalta ja opinnäytetyön tekijältä:
Vlada Petrovskaja
Järjestösuunnittelija ja hankepäällikkö
Vailla vakinaista asuntoa ry
vlada.petrovskaja (at) vvary.fi
Tutustu opinnäytetyöhön Theseuksessa ”Jokaiselle elävälle olennolle oikeus pelottomaan elämään!” – Asunnottomuutta kokevien ihmisten väkivaltakokemukset