Asunnottomuusuhka koskettaa jo lapsiperheitä ja työssäkäyviä ihmisiä

Hallituksen leikkauspolitiikka on lisännyt ihmisten ahdinkoa. Asunnottomuusuhka koskettaa jo uusia ihmisryhmiä, muun muassa lapsiperheitä sekä matalapalkka-aloilla työssäkäyviä ihmisiä.

Sosiaaliturvaleikkaukset ja lisääntyvä pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista vaikuttavat erityisesti pienituloisten sekä jo muutenkin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään. Esimerkiksi ulosottoviranomaisten toimittamien häätöjen määrä on kasvanut suurimmissa kaupungeissa edellisestä vuodesta kymmenisen prosenttia, Helsingissä jopa 26 prosenttia.

Kelan tiukentunut suhtautuminen toimeentulotuen kuntakohtaisten kohtuuvuokrarajojen ylityksiin sekä Kelan virkailijoiden viiden prosentin harkintavallan poistuminen on heikentänyt monen talouden toimeentuloa. Kela lähettää jo pienestäkin ylityksestä toimeentulotukipäätöksen liitteenä kirjeen, jossa kehotetaan hakemaan halvempaa asuntoa. Tämä on vaikeuttanut tilannetta kaupungeissa, joissa vuokrat ovat karanneet asumistuen enimmäisvuokran ja toimeentulotuessa huomioitavan kohtuuvuokrarajan ulottumattomiin.

Pääkaupunkiseudulla kohtuuvuokrarajan alittavia asuntoja on lähtökohtaisesti liian vähän tarjolla suhteessa tarpeeseen. Helsingissä myös Ara-rahoitettujen, omakustanneperiaatteella toimivien vuokra-asuntojen vuokrat ylittävät suurelta osin toimeentulotuen kohtuuvuokrarajan. Lisäksi hallituksen suunnitelma vähentää Ara-lainoitettua asuntotuotantoa tulee heikentämään entisestään kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta.  

Etuuksien leikkaukset ja muutokset ovat vaikuttaneet myös sosiaalipalveluiden saatavuuteen. Jo valmiiksi ylikuormittunut aikuissosiaalityö on ruuhkautunut entisestään lausuntopyynnöistä, jotka koskevat vuokran täysimääräistä huomioimista. Kun merkittävä osuus aikuissosiaalityön resurssista menee vuokravelkojen ja lausuntojen selvittelyyn, jää muulle sosiaalityölle vähemmän aikaa.

Orpon hallitus on lieventänyt edellisen hallituksen asunnottomuuden poistamistavoitetta tavoitteeksi poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä. Tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistosta ei kuitenkaan riitä, mikäli yhä useampi ihminen joutuu asunnottomuuden uhan alle. Asunnottomuuden hoidossa tarvitaan niin ennaltaehkäisyä, asunnottomuusjaksojen keston minimointia kuin kohtuuhintaisen asumisen varmistamista.

Allekirjoittajat:
Antti Kaajakari, projektipäällikkö Sininauhasäätiö
Mia Juselius, vastaava asumisen asiantuntija, RETS
Erja Morottaja, viestintäpäällikkö, Vailla vakinaista asuntoa ry