Vailla vakinaista asuntoa ry haastaa eduskuntavaaliohjelmassaan koko Suomen asunnottomuudenpoistotalkoisiin!

Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena on ollut poistaa asunnottomuus Suomesta vuoteen 2027 mennessä. Nyt eduskuntavaalien alla Vailla vakinaista asuntoa ry haastaa niin tulevat ehdokkaat kuin koko Suomen asunnottomuudenpoistotalkoisiin. Vva ry esittää vaaliohjelmassaan konkreettisia keinoja, joilla tavoitteeseen päästäisiin seuraavan hallituksen aikana. Vailla vakinaista asuntoa ry:n mukaan asunnottomuus on poistettavissa, mutta se vaatii hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja muiden asunnottomuustyötä tekevien tahojen yhteistyötä sekä ennen kaikkea poliittista tahtoa.Investoinnit asunnottomuuden vähentämiseen tuottavat viimekädessä taloudellisia säästöjä, koska varsinkin katuasunnottomuuden kokonaiskustannukset ovat niin suuret, että ne ylittävät palvelujärjestelmään tehdyt riittävät satsaukset. Esimerkiksi yhden pitkäaikaisasunnottoman asuttaminen säästäisi yhteiskunnalta arviolta 17 000-50 000 euroa vuodessa.Asunnottomien yön kansalaisliike laati Vailla vakinaista asuntoa ry:n johdolla kymmenen konkreettista toimenpidettä asunnottomuuden poistamiseksi Suomesta, ja julistaa nyt ilmastotalkoiden rinnalle vuonna 2023 asunnottomuudenpoistotalkoot!Vva ry on ainut puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomana asunnottomien edunvalvontajärjestö Suomessa.

1. Asunnottomaksi jääneen ihmisen oikeudelle saada asumispalveluja pitää luoda lakiperuste. Oikeus asumiseen pitäisi olla kirjattuna lakiin seuraavan hallituskauden aikana. Palvelujärjestelmän ensisijaisena tavoitteena pitää olla asunnottomuustilanteeseen joutuneen ihmisen mahdollisimman nopea asuttaminen hänelle sopivaan asumisratkaisuun.
2. Ympäristöministeriön rooli asunnottomuuspolitiikan ohjaavana tahona on säilytettävä ja ohjelmatyölle annettava riittävä resurssi. Tähänastisen ohjelmatyön menestys on suurelta osin johtunut siitä, että asunnottomuutta ei ole lähestytty vain sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmana vaan yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana.Jokaiselle hyvinvointialueelle on laadittava oma asunnottomuuden poistamiseen tähtäävä ohjelma vuoteen 2025 mennessä Asuttamisessa pitää nojata aikaisemmin ohjelmatyön perusperiaatteena olleeseen Asunto ensin -malliin, ja sen edelleen kehittämiseen. Valtion pitää ministeriötasolla ohjata ja johtaa ohjelmien toteutumista.
3. Vuokramarkkinoilla saavutettua suotuisaa kehitystä ei pystytä ylläpitämään, ellei kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa pääkaupunkiseudulla lisätä tai edes pidetä vähintään nyt saavutetulla tasolla. Myös ARA-rahoitteisen asuntokannan vuokratasoon tulee kiinnittää huomiota. Arava-vuokrien kasvuprosentti on ollut viime vuosina säännöllisesti korkeampi kuin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen, erityisesti kasvukeskuksissa. MAL-sopimuksia pitää jatkaa.
4. Erilaisiin tarpeisiin vastaavia tuetun asumisen ratkaisuja on oltava tarjolla, esimerkiksi pienempiä, 20-40 asukkaan asumispalveluyksiköitä sekä hajasijoitettuja asuntoja, jotta kevyempää tukea tarvitsevat pääsisivät paremmin kiinni asumiseensa.Hätämajoituspaikkojen lisääminen ei ole ratkaisu asunnottomuuden poistamiselle.
5. Lakisääteisen asumisneuvonnan tulee ulottua yleishyödyllisten ja yksityisten vuokramarkkinoiden tarjoamiin asumisratkaisuihin sekä huomioitava monimuotoisuutta. Erityisryhmiä tavoittavien järjestöjen tarjoama asumisneuvonta tulee taata rahoituksella ja nähdä se kunnallisia palveluja täydentävänä.
6. Asunnottomuustilastointia on kehitettävä reaalitilannetta vastaavaksi sekä tuottamaan tietoa asunnottomuuspoluista ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä.
7. Asunnottomuutta kokevia ihmisiä on kohdattava kokonaisvaltaisesti eli terveyttä ja hyvinvointia tukevia palveluja olisi toteutettava niin sanotun yhden luukun periaatteella ilman ajanvarausta.
8. Palvelusuunnittelussa on kehitettävä polkuja niille ryhmille, joiden asema asunnottomana ja asuntomarkkinoilla on kaikkein haastavinta, esimerkiksi nuoret, naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät, vankilasta vapautuvat, muut vähemmistöryhmät sekä vieraskielinen väestö.
9. Kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen on luotava yhteistyöohjelmat, jossa kehitetään moniammatillisten jalkautuvien tiimien, etsivää työtä tekevien yksiköiden, matalan kynnyksen monipuolisen toiminnan sekä kokemusasiantuntijatyön hyödyntämistä palveluissa.

Eriarvoisuus on yksi asunnottomuuden merkittävimmistä syistä. Sen vähentäminen on uskottavan asunnottomuuspolitiikan edellytys. Suomen perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvataan kaikille oikeus sosiaaliturvaan ja riittävään elintasoon. Nykyisellään perusturvan taso ei takaa näiden oikeuksien toteutumista Suomessa.#asunnottomuudenpoistotalkoot #asunnottomuus #eduskuntavaalit2023 #vaaliohjelma #oikeuskotiin #asuntoensinLisätietoja:Sanna Tiivola, toiminnanjohtaja, Vailla vakinaista asuntoa ryPuh. 050 407 9702sanna.tiivola (at)vvary.fiErja Morottaja, viestintäpäällikkö, Vailla vakinaista asuntoa ryPuh. 044 773 4700erja.morottaja(at)vvary.fiVailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama, voittoa tavoittelematon, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää työtä.http://vvary.fi/