Monimuotoisuustietoisuus osaksi kaikkien ammatillisten perusopintojen ammattitaitovaatimuksia

Asunnottomuutta kokevien sekä päihde- ja mielenterveyspalveluita käyttävien ihmisten kohtaama rakenteellinen syrjintä ja syyllistävä puhuttelu ovat valitettavaa todellisuutta, vaikka stigman vähentämiseen ja ennakkoasenteiden hälventämiseen pureudutaan kaikilla koulutustasoilla.  Rohkenen väittää, että yhteiskunnassa vallitseviin syrjiviin asenteisiin vaikuttaminen on osa kaikkien sosiaali- ja terveysalalla toimivien järjestötoimijoiden arkea, mutta onko se riittävää? Tulisiko yhteiskunnan vihdoin keskittyä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, joiden avulla rakenteellista syrjintää ei pääsisi tulevaisuudessa syntymään? Järjestöt saavat tutustumisvierailuja yläkouluista, lukioista ja korkeakouluista. Sen sijaan ammatillisista oppilaitoksista vierailijoita on ani harvoin. Näen ammatillisen peruskoulutuksen alakohtaisten kompetenssien uudessa valossa tarkastelun ja uusien osaamisenvaatimusten lisäämisen yhtenä ratkaisuna esiintyvän syrjinnän ja kaltoinkohtelun kitkemiseen. Monimuotoisuustietous on nähdäkseni stigman vähentämisessä pääroolissa.  Oppilaitoksessa syrjinnästä voi muodostua normi Perusoikeusbarometrin mukaan peräti 25 prosenttia koko Suomen väestöstä on kokenut syrjintää työssä tai työnhaun yhteydessä ja 12 prosenttia vapaa-ajalla. Eurobarometrin mukaan 64 prosenttia vastaajista pitää etnisen alkuperään perustuvaa syrjintää erittäin yleisenä. Erinäiset tutkimukset osoittavat, että syrjintää kokevat myös liikuntarajoitteiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, asunnottomuutta kokevat ihmiset. Esimerkiksi päihteitä käyttävät ihmiset kohtaavat syrjintää julkisessa tilassa ja terveydenhuollossa. Tiedetään, että henkilöstön negatiivinen asenne ja ennakkoluulot nostavat kynnystä terveyspalveluihin hakeutumiselle.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) teettämän kouluterveyskyselyn mukaan 2021 vuonna 19,4 prosenttia ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista oli kokenut syrjintää oppilaitoksessa tai vapaa-ajalla. 2,9 prosenttia oppilaista on tullut koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa. Myös Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta kommentoidaan, että ilmapiiriongelmat ovat muita oppilaitoksia yleisimpiä nimenomaan ammatillisessa koulutuksessa. Tiedetään myös syrjinnän kohtaamisen työelämän tutustumisen aikana olevan yleistä. Erityisesti etnisiä vähemmistöjä edustavia nuoria, maahan muuttaneita ja ulkomaalaistaustaisia nuoria on kieltäydytty ottamasta harjoitteluun.  Samoin oppilaitosten sisällä on havaittavissa haasteita yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Peräti 10,2 prosenttia oppilaista kokee, etteivät opettajat kohtele kaikkia oppilaita oikeudenmukaisesti ja 17 prosenttia kertoo, etteivät opettajat ole kiinnostuneita oppilaiden kuulumisista. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta kommentoidaan, että oppilaitosten henkilökunnan asenteet ja ennakkoluulot vaikuttavat siihen, etteivät opiskelijat saa tasa-arvoista tukea opintoihinsa. Voidaanko siis ajatella, että syrjinnän kierre alkaa jo oppilaitoksessa, syrjinnän harjoittamisesta muodostuu normi ja kyseinen toimintatapa siirtyy mukaan työelämään?  Syrjintäkierre voidaan katkaista monimuotoisuustietoisuutta lisäämällä  Oppilaitosten sisäisten ongelmien ratkaisu voisikin olla mahdollinen, jos monimuotoisuustietoisuutta vahvistettaisiin perusopinnoissa. Näin voitaisiin katkaista syrjinnän kokemisen kierre ja välttää kyseisen toimintatavan normatiivinen omaksumisen. Syrjintää ja kaltoinkohtelua kokeva ihminen tulee asettumaan työelämään ja on tärkeää, etteivät yhdenvertaisuuslakia rikkovat toimintatavat siirry oppilaitoksista työelämäkäytänteiksi. Lähtökohtaisesti yhdenvertaisuuslakia rikkovia toimintatapoja ei tulisi edes syntyä.  On nähtävissä, että tänä päivänä kaupunki- ja palvelusuunnittelussa on ammattilaisia, jotka eivät välttämättä ole saaneet tarvitsemiaan työkaluja monimuotoisuuden huomioonottamiseen omassa peruskoulutuksessaan.  Vaikka toisen asteen koulutukseen onkin tullut viimeisimmässä uudistuksessa vapaasti valittavia kursseja, joiden avulla esimerkiksi tekniikan alan opiskelija voi saada tietoa yhdenvertaisuuslain velvoittavasta syrjimättömyydestä tai esteettömyysderektiivistä, on epäselvää, kokeeko moni opintojen alussa hyötyvänsä vastaavista kompetensseista omalle alalleen työllistyessään.  Monimuotoisen väestön kohtaaminen ja siihen liittyvien taitojen kehittäminen koetaan pikemminkin kuuluvan julkisen- ja kolmannen sektorin tarjoamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Itse kuitenkin näe aiheen läpileikkaavan koko yhteiskuntaamme. Vuorovaikutusta tapahtuu kaikissa elämäntilanteissa. Niin palveluiden kuin yhteiskunnan syrjimättömyyttä yleisestikin rakennetaan poikkisektoraalisesti. Kohtaamisen sujuvuuteen tarvitaan valmiuksia ja taitoja, joita perustutkinnot voisivat tarjota.  Asunnottomuutta kokevia ihmisiä kohdataan peruspalveluiden lisäksi asuntojen näytöissä, työhaastatteluissa ja julkisessa tilassa, joissa esimerkiksi kulttuuritoimijoiden käyttöaste on korkea. Riippuvuussairauksilla oireilevia kohdataan yhtä lailla kauppakeskuksissa, kulkuneuvoissa ja omissa työyhteisöissä, muutamia mainitakseni. Kulttuurialalle asettuu päihde- ja mielenterveyskuntoutujia ja media-alan perustutkintoon valmistuneet tulevat tulevaisuudessa tuottamaan tietoa erilaisista väestöryhmistä. On ilmiselvää, että vahvistamalla monimuotoisuusosaamista kaikissa perustutkinnoissa edistämme yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa ja ennaltaehkäisemme syrjintää.  Sosiaali- ja terveysalan perustutkintojen perusteita uudistetaan kahdessa vaiheessa kuluvan vuoden elokuussa ja vuonna 2024, jolloin muun muassa otetaan käyttöön uudet ammattitaitovaatimukset ja uudelleen asetetut osaamistavoitteet. Luonnollisesti valmiudet kohdata haastavassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ennakkoluulottomasti ja monimuotoisuustietoisesti tulevat vahvistumaan kyseisessä perustutkinnossa.  Tässä vaiheessa haluaankin peräänkuuluttaa niin liiketoiminnan, rakennusalan, puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnossa kuin turvallisuusalan ja taideteollisuusalan perustutkintojen uudistamisvaiheessa vahvistamaan tarvittavia kompetensseja ja laajentamaan osaamisenvaatimuksia koskettamaan monimuotoisuustietoutta. Oppilaitosten sisällä syntyvää ja ylläpidettävä eriarvoisuuden kulttuuria tulisi vähentää tarjoamalla yhdenvertaisuuskoulutusta. Jokaisen tulevan ammattilaisen tulisi oppia tunnistamaan moniperustaista syrjintää, huomioida monimuotoisuutta ja edistää aktiivisesti yhdenvertaisuutta kuten yhdenvertaisuuslaki sitä velvoittaa.   Vlada PetrovskajaKirjoittaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestösuunnittelijaVailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää politiikkaa.Lähteet Finlex 2014. Yhdenvertaisuuslaki. Viitattu 23.4.2022. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ® Oikeusministeriö ja Ihmisoikeuskeskus 2021. Perusoikeusbarametri. Viitattu 29.4.2022. Microsoft Power BI Opetushallitus 2022. Uudistettavat tutkinnon perusteet. Viitattu 23.4.2022. Uudistettavat tutkinnon perusteet | Opetushallitus (oph.fi) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Kouluterveyskyselyn aikasarjat 2006–2021. Viitattu 23.4.2022. Kouluterveyskyselyn aikasarjat 2006-2021 - THL kuutio- ja tiivistekäyttöliittymä Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2022. Syrjintä koulutuksessa. Viitattu 23.4.2022. Syrjintä koulutuksessa - Yhdenvertaisuus Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2022, 2021, 2017, 2015. Eri väestöryhmien kokema syrjintä. Viitattu 29.4.2022. Eri väestöryhmien kokema syrjintä - Yhdenvertaisuus