Asunnottomuusluvut nousivat 12 vuoden laskun jälkeen - ASUNNOTTOMUUS ON YHTEISKUNNALLE KUSTANNUS, EI SÄÄSTÖ

Asunnottomuutta kokevien ihmisten määrä on lisääntynyt Suomessa, kuten ARA:n uusimmasta tilastosta käy ilmi. Vuonna 2024 yksineläviä asunnottomia oli 3 806, mikä tarkoittaa 377 henkilöä enemmän edellisvuoteen verrattuna.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n mukaan on perusteltua väittää, että asunnottomien kokonaismäärän kasvu on suurempi kuin selvityksen luvut kertovat, koska esimerkiksi tuttavien ja sukulaisten luona tilapäisesti majoittuvien ryhmässä on paljon ihmisiä, joiden tilanne tulee sosiaaliviranomaisten tietoon viiveellä.

Aiempina vuosina asunnottomuuslukujen kokonaismääräinen lasku on suurelta osin johtunut Helsingin asunnottomien määrän laskusta. Suurimpana tekijänä tähän on vaikuttanut asuntokannan kasvu ja siitä seurannut vuokra-asuntojen parempi saatavuus. Rakennetut asunnot ovat pääosin olleet ei valtion tukemia vuokra-asuntoja.

-         Pääkaupunkiseudulla on asunut paljon pienituloisia ihmisiä melko kalliissa yksityisissä vuokra-asunnoissa. Hallituksen tekemät leikkaukset toimeentulotuen ja asumistuen vuokran enimmäismääriin pakottavat nyt näitä ihmisiä luopumaan asunnoistaan tai he tulevat häädetyiksi, koska eivät enää kykene maksamaan vuokriaan. Asuntomarkkinoilta ei vain löydy riittävän halpoja vuokra-asuntoja, Vailla vakinaista asuntoa ry:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen avaa asunnottomuuskehityksen taustoja.

Myös Helsingissä Ara-rahoitettujen, omakustanneperiaatteellakin toimivien vuokra-asuntojen vuokrat ylittävät jo suurelta osin toimeentulotuen kohtuuvuokrarajan. Tilanne tulee pahenemaan entisestään, koska sosiaalisten ja edullisten vuokra-asuntojen tarjonta ei kykene vastaamaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarpeeseen. Byrokratia ja tukien maksun viivästykset voivat johtaa tilanteisiin, joissa asukkaat menettävät kotinsa ennen avun saamista.

-         Jos tukileikkausten takia ihminen joutuu asunnottomaksi, niin yhteiskunnan kulut kasvavat, koska ihminen joutuu käyttämään muun muassa erilaisia tilapäisiä laitos- ja majoutuspalveluja. Säästöjä ei todellakaan synny, Lehtonen muistuttaa.

Asunnottomuuden koko kasvu ei todennäköisesti näy ARA:n selvityksessä, koska esimerkiksi tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona yöpyvien ihmisten tilanne päätyy sosiaaliviranomaisten tietoon viiveellä. Näitä niin sanottuja piiloasunnottomia oli vuoden 2024 lopulla 2 378 henkilöä, 239 enemmän kuin edellisenä vuonna.

Erittäin huolestuttavaa on, että vailla suojaa olevien ihmisten määrä on lisääntynyt rajusti kautta linjan suurimmissa kaupungeissa. ARA:n selvityksen mukaan ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa yöpyi 649 ihmistä, joka on 230 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna. Helsingissä heidän määränsä kaksinkertaistu ja Vantaalla jopa kolminkertaistui. Vuoden 2024 lopulla Helsingissä heitä oli 200, ja Vantaalla 73.

-         Mikä selittää näin rajun kasvun viimesijaisia palveluja käyttävien ihmisten määrässä, kysyy Lehtonen.

-         Mielestämme kyse ei ole pelkästään perinteisen katuasunnottomuuden kasvusta vaan siitä, että ensisuojapalveluiden piiriin on ajautunut uusia ihmisryhmiä, jotka eivät ole aikaisemmin joutuneet tällaisia palveluja käyttämään.

Vva ry vaatii, että suurimpien kaupunkien vastaanottoyksiköt ja ensisuojat avaisivat ensitilassa, mistä heidän mielestään näin suuri kasvu johtuu ja keitä ovat nämä uudet ihmisryhmät. Kertooko näihin palveluihin hakeutuminen tukiverkostojen puutteesta? Esimerkiksi opiskelijat on rajattu yleisen asumistuen piiristä.

-         Muutoksen ennakoitiin johtavan pahimmillaan osalla opiskelijoista asunnottomuuteen. Kertooko viimesijaisten palveluiden käyttäjämäärien nousu siitä, että nämä arviot ovat toteutuneet, Lehtonen pohtii.

Vva ry:n mukaan ARA:n asunnottomuusluvuissa näkyy hallituksen nopeasti, ilman riittävää selvitystyötä tehtyjen leikkaustoimenpiteiden vaikutukset. Lainvalmisteluvaiheissa annetuissa lausunnoissa ennakoitiin seurauksia siitä, kuinka kaikkein pienituloisimpien ihmisten etuuksiin ja tukiin kohdistuvat leikkaukset tulevat vaikuttamaan muun muassa asunnottomuuden lisääntymisenä ja asunnottomuusriskin kasvamisena suurelle määrälle ihmisiä. Opiskelijoiden lisäksi asunnottomuuden uhka koskee myös eläkeläisiä, matalapalkka-aloilla olevia työssäkäyviä ihmisiä sekä lapsiperheitä.

Lakimuutoksia perusteltiin taloudellisilla säästöillä. Jos ihminen ajautuu etuuksien leikkausten seurauksena asunnottomaksi, hänen palvelutarpeensa kasvaa moninkertaiseksi ja kustannukset ovat yhteiskunnalle paljon suuremmat kuin pari sataa euroa asumistukea.  

Lisätietoja:

Jussi Lehtonen
Palvelupäällikkö, Vailla vakinaista asuntoa ry
Puh. 050 373 0920
jussi.lehtonen(at)vavry.fi

Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomuutta kokevien itsensä vuonna 1986 perustama, voittoa tavoittelematon, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää työtä.
http://vvary.fi/

Asunnottomuus väheni Suomessa tasaisesti 1980-luvulta lähtien, jolloin Suomessa oli 20 000 asunnotonta. PAAVO-ohjelmat vähensivät pitkäaikaisasunnottomuutta tehokkaasti vuosina 2008-2015. Eri hallitukset, olivatpa kokoonpanot oikeisto-, vasemmisto- tai keskustavetoisia, olivat sitoutuneet näihin ohjelmiin. Suomi on ollut ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus on vähentynyt huolimatta siitä, että olemme käyneet läpi talouden taantuman. Ohjelmallinen asunnottomuustyö on lieventänyt ja toiminut vastavoimana talouden taantumalle.

Viime vuosiin asti asunnottomuustyö keskittyi asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja sen uusiutumisen ehkäisyyn. Aikaisempien hallitusten ohjelmat ovat vaikuttaneet asunnottomuuden taustalla oleviin tekijöihin vahvistamalla koko väestön tasolla hyvinvointia ja riittävää asuntotarjontaa. Lisäksi panostettiin asunnottomuuden riskiryhmiin ja uhkatilanteisiin, kuten häätöjen torjuntaan. Kohderyhmänä olivat myös asunnottomuutta kokeneet ihmiset. Tällöin ehkäistiin asunnottomuuden uusiutumista ja lievitetiin asunnottomuuden seurauksia.