Kuntavaalimainonnassa ja ehdokkaiden puheissa on vääristeleviä väittämiä, kuinka maahanmuuttajille olisi jonkinlaisia ohituskaistoja esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoihin. Vailla vakinaista asuntoa ry huomauttaa, että vuokra-asuntomarkkinoilla on yhä rasismiin perustuvaa räikeää syrjintää.
”Olette muslimeja. Käyttääkö vaimosi huivia? En voi vuokrata asuntoa teille, koska se ei olisi hyväksi naapurustolle.” (Vva ry:llä asioinut asunnottoman lapsiperheen vanhempi, 2020)
Rasismi on osalle Suomeen muuttaneista ja etnisille vähemmistöille synkkää arkea. Rasismi ja syrjintä eivät kuitenkaan näyttäydy ihmisten elämässä vain asunnonsaannin vaikeutena ja muina yksittäisinä kokemuksina. On tärkeää huomioida, että tiettyjen ryhmien yliedustus asunnottomien joukossa on osin rakenteellisen epätasa-arvon tuottamaa. Vva ry:n maahanmuuttoasioiden asiantuntijat ovat kävijöidensä kautta todenneet, että syrjintä ja rasismi vaikuttavat vuokramarkkinoiden toimintaan pitkäkestoisesti muun muassa vuokranantajien asenteiden kautta. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi jaettuna käsityksenä romaneista epätoivottuina vuokralaisina. Suomen romanit, maahanmuuttajataustaiset ihmiset ja jopa täällä syntyneet, joiden nimi ja ulkonäkö poikkeavat tyypillisestä kantasuomalaisesta, kohtaavat syrjintää asuntomarkkinoilla.
Riski jäädä asunnottomaksi on suurempi pienituloisilla, maahanmuuttajataustaisilla sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä. Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä on korostuneemmin asuntomarkkina-asemaa heikentäviä tekijöitä muun muassa keskimääräistä alhaisempi tulotaso, koettu syrjintä sekä sosiaalisten verkostojen ja asunnon haussa tarvittavien tietojen ja taitojen puute.
Suurin osa niin syntyperäisistä suomalaisista kuin maahan muuttaneista pärjää hyvin, perustaa kotinsa ja löytää palvelut, mutta molemmissa ryhmissä on heitä, jotka tarvitsevat enemmän apua, neuvontaa ja tukea, että heidän perusoikeutensa toteutuvat.
Tuleviin kunnallisvaaleihin liittyen Vailla vakinaista asuntoa ry:llä on selkeä viesti: Vastakkainasettelun sijaan pitäisi keskittyä ratkaisuihin. Kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan aivan liian vähän pienituloisten, matalapalkkaista työtä tekevien sekä erityisryhmien tarpeisiin. Eriarvoisuus on yksi asunnottomuuden merkittävimmistä syistä. Uskottavan asunnottomuuspolitiikan ehtona on eriarvoisuuden vähentäminen.
Esimerkiksi nyt Helsingin katukuvassa olevasta kaupungin vuokra-asuntojen jono-ohituksiin viittaavasta ulkomainonnasta vastaavat Perussuomalaiset ovat pitkään pyrkineet lopettamaan tarveperustaisen asuntojen vuokraamisen ja syyttäneet maahanmuuttopolitiikkaa asumisen kalleudesta. Asumisen kalleus on tosin ollut ongelma erityisesti pääkaupunkiseudulla jo ennen minkäänlaista maahanmuuttoliikehdintää ja siitä ovat kärsineet eniten pienituloiset ja heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset.
Suomessa oli vuoden 2020 lopussa 4 341 yksinelävää asunnotonta, joista maahanmuuttajia oli 963*. Luku lienee suurempi, koska niin kutsuttu piiloasunnottomuus eli ihminen yöpyy tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona, on yleistä maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä. Tilanne on myös synnyttänyt maahanmuuttajia hyväksikäyttävät pimeät asuntomarkkinat.
Oman haasteensa muodostavat palveluiden ulkopuolella olevat siirtolaiset. Oikeudettoman aseman vuoksi useimmat asuttamisen polut eivät ole heidän kohdallaan avoimina. Silti meidän on varmistettava, että heidän ihmisarvoisen elämän takaavat perusoikeutensa toteutuvat. Nämä asunnottomat eivät tilastoissa ja kaupunkien asuntojonoissa näy.
Vva ry muistuttaa, että asunnottomuustilanteessa ihmisen voimavarat eivät aina riitä omien oikeuksien puolustamiseen. Sitä varten järjestössä tehdään asumiseen ja palveluihin liittyvää neuvontatyötä. Se on todettu tulokselliseksi ja kustannustehokkaaksi ennen kaikkea asunnottomuutta ehkäisevästä näkökulmasta sekä tietysti myös akuuteissa asunnottomuustilanteissa.
(*Lähde: Asunnottomat 2020, ARAn selvitys 2/2021)
Sanna Tiivola
Toiminnanjohtaja
Vailla vakinaista asuntoa ry
Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomien itsensä vuonan 1986 perustama poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää politiikkaa.
