Asunnottomat ihmiset kohtaavat paljon ennakkoluuloja ja negatiivista suhtautumista. Näin suomen kielen päivänä voimme miettiä, miten sanojen valinnoilla voimme vaikuttaa asenteisiin ja puhua asunnottomuutta kokevien ihmisten oikeuksien puolesta.

Ennakkokäsitykset lisäävät asunnottomuudesta johtuvaa häpeää ja syyllisyyttä. Ennakkokäsitysten taakse on myös helppo piiloutua, kun pitäisi miettiä ratkaisuja asunnottomuuden poistamiseksi. Kun laajennamme ymmärrystä asunnottomuuden syistä ja asunnottomuuden poistamiseen johtavista ratkaisuista, ennakkoluulot ja negatiiviset asenteet hälvenevät.

Vailla vakinaista asuntoa ry tekee työtä, jotta asunnottomuudesta puhutaan aina yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Yksittäisten asunnottomuutta kokevien ihmisten tarinat toki kiinnostavat. Ihmiset ovat uteliaita tirkistelemään toisten elämää, mutta asunnottomuus näyttäytyy tuollaisten tarinoiden kautta usein henkilökohtaisten valintojen lopputulemana, jota värittävät päihde- ja mielenterveyssairaudet. Kuitenkin tavallisia tilanteita asunnon menettämiseen ovat sellaiset elämää kohtaavat kriisit kuten avio- tai avoero, työttömäksi jääminen, sairastuminen tai puolison kuolema. Kun tarinat kehystetään asunnottomuutta tuottavilla yhteiskunnallisilla rakenteilla kuten korkeilla asumiskustannuksilla, työmarkkinoiden vinoutumilla tai palvelujärjestelmien pirstaleisuudella, ollaan lähempänä totuutta. Näin saadaan esille myös päättäjien vastuu asunnottomuuden vähentämisestä.

Ennakkoluulojen karistaminen kannattaa aloittaa katsomalla peiliin. Onko sinulla negatiivisia ennakkokäsityksiä asunnottomuutta kokevista ihmisistä? Käytätkö tietämättäsi sanoja, jotka voivat lisätä asunnottomuuteen liittyvä häpeää?

Sosiaalialalla vaikuttavat ammattilaiset voivat puolestaan kysyä itseltään, millaista kieltä he käyttävät asunnottomuutta kokevien ihmisten kanssa kommunikoidessaan. Sanat voivat nimittäin olla myös huomaamatta vallankäytön välineinä. Ammattikunnan sisällä käytettävät sanat, termit ja ilmaisut eivät välttämättä avaudu kaikille eivätkä ihmiset usein kehtaa sanoa, etteivät he ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Sanoilla voidaan siis vieraannuttaa, mutta myös etäännyttää asioita ja ongelmia. Kun keksimme kierteleviä ja kaartelevia ilmaisuja vaikkapa vaikeissa elämäntilanteissa olevista ihmisistä, heidän tilanteistaan, tarpeistaan ja ratkaisuista, saatamme tehdä karhunpalveluksen itse asialle eikä ongelman ydin avaudu kenellekään muulle kuin pienelle ammatilliselle sisäpiirille.

Jos ei tiedä, mitä ilmaisuja käyttää, mikä on kunnioittavaa kielenkäyttöä, mikä on ymmärrettävää, mikä loukkaa, kysy rohkeasti heiltä, joita asia suoraan koskettaa.

Muistan, kun kolme vuotta sitten olin juuri aloittanut Vva ry:llä viestinnän asiantuntijana ja avasin toimistomme oven eräälle naiselle. Hän näki minut ensimmäistä kertaa ja alkoi pää hieman kumarassa selittää:
”Moi! Mä olen ”Lissu”. Tulin hakeen vähän vaatetta. Mä oon asunnoton… eiku miten meitä nykyään pitää sanoa silleen hienommin?”
Se pysäytti.

Näin puhut kunnioittavammin:

Asunnottomuus on tilanne ja olosuhde, ei kenenkään ihmisen ominaisuus.
Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka perimmäisiä syitä ovat eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut sekä asumisen kalleus.

X Asunnoton =

Asunnoton ihminen, asunnottomuutta kokeva, asunnottomuutta kokenut ihminen, vailla asuntoa oleva ihminen

X Asuntola =

Asumisyksikkö

X Markä puoli ja kuiva puoli =

Päihteiden vaikutuksen alla oleville ihmisille suunnattu hätämajoitus ja päihteetön hätämajoitus

X Narkkari, nisti, juoppo, pultsari =

Ihminen, jolla on päihderiippuvuus tai päihdesairaus

X Yömaja =

Hätämajoitus, ensisuoja

Asunnottomuusilmiöön ja -työhön liittyvää sanastoa:

ARA = asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, joka vastaa keskeisesti hallituksen asuntopolitiikan toimeenpanosta muun muassa lainoittamalla kohtuuhintaista asuntorakentamista. ARA kerää asunnottomana olevien määrää koskevat vuosittain julkaistavat tilastot.

Asumisen tuki = kuntien asumisen tuen toiminnot vastaavat täysi-ikäisten asunnottomien yksin elävien, lapsettomien pariskuntien sekä mielenterveysasiakkaiden asumispalveluiden järjestämisestä. Asumisen tuen palveluja ovat muun muassa sijoitus- ja arviointityö sekä tuetun asumisen sosiaalipalvelut.

Asumisneuvoja = antaa tukea asumiseen liittyvissä kysymyksissä ja on asunnottomuutta ennaltaehkäisevää toimintaa. Asumisneuvojat auttavat esimerkiksi vuokranmaksuvaikeuksissa, häätöuhkatilanteissa, etujen ja tukien hakemiseen liittyvissä kysymyksissä sekä muissa asumiseen liittyvissä haasteissa.

Asumisohjaaja = toimii asukkaiden asumisen ja arjen tukena.

Asumisyksikkö tai asumispalveluyksikkö = asumisyksikkö on asumispalvelua, jota kaupungit ja kunnat ostavat järjestöiltä ja yrityksiltä. Kunta tai kaupunki voi myös itse hoitaa asumispalvelunsa. Asumisyksikoihin hakeudutaan monissa kaupungeissa (aikuis)sosiaalityön kautta. Asumisyksikoissä asutaan omalla vuokrasopimuksella.

Asunto ensin -malli = mallia ohjaa ajatus, että asunto on osa ihmisoikeuksia ja ihmisen perusoikeus. Siinä kaikki asunnottomuutta kokevan eteen tehtävä työ lähtee siitä, että tukitoimista ensimmäinen on asunnon tarjoaminen, muut tukitoimet taas räätälöidään tarveperusteisesti.

Etsivä työ, jalkautuva työ = etsivän työn tarkoituksena on tavoittaa mm. ulkona eläviä julkisten ja kolmannen sektorin palvelujen ulkopuolelle syystä tai toisesta jääviä henkilöitä, ehkäistä henkeä ja terveyttä uhkaavien vammojen syntymistä ja tukea palveluiden piiriin pääsyä.

Hajasijoitettu tuettu asuminen = itsenäistä asumista muun asuntokannan joukossa olevassa vuokra-asunnossa, jonne saa tarvittaessa henkilökohtaisiin tarpeisiin räätälöityä tukea.

Hätämajoitus tai ensisuoja = hätämajoituksella tarkoitetaan tilapäistä asumista, joka kestää vain yön tai kaksi. Palvelu on ilmainen. Hätämajoituspaikat voivat olla päihteettömiä ja päihteiden vaikutuksen alaisina oleville ihmisille tarkoitettuja. Helsingissä järjestetään hätämajoitusta myös paperittomille ihmisille.

Jälkihuolto = 18−21-vuotiaiden lastensuojelutaustaisten nuorten tuki.

Kodittomuus = muissa maissa enemmän käytetty termi. Suomessa mieluummin asunnottomuus. Asunnottomuus viittaa siihen, että henkilö on vailla fyysistä asuntoa. Asunto on hänen ensisijainen tarpeensa. Kodittomuus puolestaan viittaa syvällisempään suhteeseen omaan asuntoon ja kodin tunnun merkitykseen. Esimerkiksi henkilö, jolla on asunto asumisyksikössä, saattaa kokea itsensä kodittomaksi, jos hän ei ole pystynyt syystä tai toisesta kyennyt tekemään asunnostaan kotia.

Kokemusasiantuntija = hänellä on omakohtaista kokemusta esimerkiksi asunnottomuudesta. Kokemusasiantuntija on mukana palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä, arvioinnissa tai toimii vertaistyöntekijänä tai kokemuskouluttajana.

Kriisimajoitus = väliaikainen asumismuoto, joka kestää yleensä muutamia kuukausia. Kriisimajoitusta saattavat tarjota esim. kaupunki tai seurakunta ihmisen akuuttiin kriisitilanteeseen.

Liikkuva väestö = käsitteellä viitataan EU-alueelta tulleisiin oikeudettomassa asemassa oleviin ihmisiin, joiden vakuutusturva ei ole voimassa Suomessa eikä lähtömaassa. Suurin osa heistä on myös vailla asuntoa. Näkyvin ryhmä ovat Itä-Euroopan romanit, mutta vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä tulee kaikkialta Euroopasta.

MAL-sopimus = MAL-sopimus on valtion ja kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus.

Matalan kynnyksen palvelu tai kynnyksetön palvelu = matalan kynnyksen palveluilla tarkoitetaan palveluita, joilla on normaaleihin palveluihin verrattuna matalampi kynnys. Palvelun tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet palvelujärjestelmän ulkopuolelle.

Palveluohjaus = asiakaslähtöinen sosiaali- ja terveysalan asiakastyö, jossa vahvistetaan ihmisen itsenäistä elämänhallintaa ja ohjataan hänet hänelle sopivien palveluiden piiriin.

Paperittomuus = paperittomuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Käytännössä paperiton on henkilö, joka elää Suomessa vailla laillista oleskeluoikeutta. Usein paperittomuudella viitataan EU-alueen ulkopuolelta tulleisiin henkilöihin, mutta myös vailla vakuutusturvaa Suomessa tai lähtömaassaan olevat EU-kansalaiset voidaan lukea paperittomiksi. Osa paperittomista ajautuu asunnottomiksi ja heidän tilanteensa on erityisen hankala, koska heidän oikeutensa palveluihin ovat hyvin rajatut.

Piiloasunnottomuus = piiloasunnottomuudella viitataan kahteen eri ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset, jotka asuvat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona ja he näkyvät tilastoissa. Tämän lisaksi on ryhmä piiloasunnottomia, joiden asunnottomuus ei tule näkyväksi edes tilastojen tasolla.

Pitkaaikaisasunnottomuus = asunnottomuus on pitkäaikaista silloin, kun se on kestänyt vähintään yhden vuoden tai henkilö on ollut toistuvasti vailla asuntoa viimeisen kolmen vuoden aikana.

Päiväkeskus = yleensä päiväsaikaan toimiva matalan kynnyksen tai kynnyksetön palvelu. Päiväkeskukset voivat muun muassa tarjota palveluohjausta ja vertaistukea. Siellä voidaan tarjota lämpimiä aterioita tai ne voivat toimia rentoina olohuonetiloina.

Satelliittiasunnot = muun muassa mielenterveys- ja päihdekuntoutujille tarkoitettuja tukiasuntoja, joissa henkilökunta avustaa, ohjaa ja seuraa asukkaan arjessa pärjäämistä yksilöllisesti sovittujen käyntikertojen ja tapaamisten mukaan.

Tuettu asuminen, tukiasuminen = tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen yhteydessä tarjottavaa ammattilaisen tukea. Tuki voi tapahtua sekä hajasijoitetussa asumisessa etta asumisyksikössä.  Ihmisen itsenäisen asumisen tukemiseen kuuluu muun muassa sosiaalinen tuki ja palveluohjaus.

Vertaistyöntekijä = vertaistyöntekijällä on omakohtaista kokemusta esimerkiksi asunnottomuudesta, josta kertynyttä tietoa ja osaamista hän käyttää apuna työssään. Vertaistyöntekijä voi toimia vapaaehtoisena tai palkattuna työntekijänä. Vertaistyöntekijoiden keskeinen tehtävä on toimia “siltana” ihmisen ja viranomaisen välissä tai esimerkiksi auttaa asunnottomuutta kokevia palveluiden piiriin.

(Lähde: Vva ry:n, Y-säätiön, Kalliola Setlementin, Sininauhasäätiön ja Monihelin vuonna 2019 julkaistu ”Toimittaja, sinua tarvitaan muutoksessa! Opas asunnottomuudesta viestimiseen.”)

Erja Morottaja

Kirjoittaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n viestintäpäällikkö.