Tällä viikolla 22.5.–28.5. vietetään Pasilan naapuruusviikkoa. Järjestötoiminnassa naapuruuden merkitys toiminnan onnistumisen ja vaikuttavuuden kannalta on valtava.

Naapurustossa on myönteistä voimaa. Olemme järjestönä kiitollisia, että olemme saaneet tukea Pasilan naapurustolta erilaisissa muodoissa. Naapurusto on oivaltava ja nopeasti reagoiva, auttaa järjestöämme kehittämään toimintaa, vastaamaan paremmin kohderyhmämme tarpeisiin ja edistää kaupunkiympäristöjen toimivuutta sekä palveluiden saavutettavuutta. Naapurustosta löytyy tietoa, välittämistä ja osaamista.

Blogissani haluan pohtia naapuruuteen liittyviä varjoisia puolia, tuoda esille joitain havaintoja asunnottomuuskentältä.

Nähdäkseni yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet asunnottomuutta kokevia ihmisiä kohtaan käyvät toteen naapurustoissa ja taloyhtiöissä, näyttäytyvät toimintana rappukäytävissä ja hisseissä.  Naapurusto on ikään kuin pienoismalli yhteisöstä, jossa muun muassa kirjoittamaton yhteiskuntasopimus haastaa ja velvoittaa asukkaita toimimaan yhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi.

Naapurustolla voi olla valtaa, jonka vaikutuksesta järjestöjen sijoittuminen kaupunkiympäristöön toteutuu. Demokraattinen ja hyväksyvä yhteisö sallii palveluiden sijoittumisen ja kohderyhmien näkymisen yksittäisissä naapurustoissa ja yleisesti kaupunkikuvassa.

Asumisyksikkö- ja tilapäismajoitustoiminnan kaupunkiin sijoittumiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa törmätään nimbyilyyn, aporofobiaan eli köyhyyden halveksuntaan, ennakkoasenteisiin ja pelkoihin oman hyvinvointiin ja turvallisuuteen kohdistuvista riskeistä. Valitettavan usein kohtaamme asunnottomuutta kokevien ulossulkemista konkreettisilta asuinalueilta.

Inhimillinen turvallisuus on meidän kaikkien oikeus, eikä sitä tule koskaan vähätellä. Tunnistamme erilaisten käyttäytymismallien seurannaisvaikutuksia ja niihin liittyviä ennakko-odotuksia. Avoimen dialogin avulla naapurustoissa pystytään todistetusti ennaltaehkäisemään henkeen ja terveyteen kohdistuvia riskejä sekä parantamaan järjestötoimijoiden ja sosiaali- ja terveyspalvelujen reagointikykyä ja varhaisen tuen mallien käyttöönottoa haastavissa riitatilanteissa. Naapuruston hyvinvointia voidaan siis edistää myös silloin, kun alueelle sijoittuu asunnottomuutta kokeville suunnattuja palveluita ja asumisyksikköasumista eikä kyseisiin sosiaali- ja terveysalan palveluihin tulisi etukäteen suhtautua uhkana.

Naapuruston hyvinvointi vaikuttaa myös asumisyksikössä asuvan ihmisen elämänlaatuun

Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten parissa työskennellessä näemme naapuruussuhteiden vaikuttavan suoraan palvelujamme käyttävien kävijöiden arjen ja hyvinvoinnin kokemiseen. Asunnottomuutta kokevan ihmisen tuntuma siitä, millä alueella hän saa olla tasavertaisena ja minne hänelle suunnattu palvelu rakennetaan, vaikuttavat suoranaisesti yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunteeseen tai niiden puuttumiseen.

Syrjivä asenne voi vaikuttaa asunnottomuutta kokevan ihmisen minäkuvaan, ihmisarvoon, inhimillisen turvallisuuteen ja yleisesti hyvinvointiin. Myös siihen, miten haastavassa elämäntilanteessa olevaa henkilöä voidaan tukea. On tärkeää muistaa ja muistuttaa, että yksilön asema yhteiskunnassa ja yhteisössä vaikuttaa siihen, millaisia valmiuksia hänellä on vastaanottaa ammattilaisten tarjoamaa apua. Todettakoon, että toistuvat syrjintäkokemukset saattavat demotivoida, traumatisoida ja kaventaa itsemääräämisoikeutta, ajaa haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen yhteiskunnan määritellyn asumisen- ja käyttäytymisennormin marginaaliin.

Vastuu vuorovaikuttamisesta on jokaisella itsellään ja onkin hyvä pohtia, onko kaikilla ihmisillä lähtökohtaisesti tarvittavia voimavaroja, osaamista ja valmiuksia olla hyvä vuorovaikuttaja naapurustossa. Pitkäaikaisasunnottomuus, laitoshistoria, riippuvuuksien aiheuttamat seurannaisvaikutukset, traumatausta jne. voivat heikentää asumisentaitoja. Esimerkiksi juuri asumisyksikköasumisessa ammattilaisten tehtävänä on tukea asukkaita kohti itsenäistä asumista vahvistamalla arjenhallinta-, asumis- ja vuorovaikutustaitoja. Naapurustossa kunnioittava ja hyvinvoiva asuminen ovat työmme ytimessä. On haastavaa tulla hyväksi naapuruston jäseneksi, jos lähtökohtaisesti tulee kohdatuksi uhkana ja ulkopuolisena.

Erilaisten elämäntapojen yhteensovittaminen, avoin kunnioittava vuorovaikutus, monimuotoisuuden ymmärtäminen ja empatia, varhainen tuen tarpeen tunnistaminen ja reagointi ovat hyvän naapuruston piirteitä. Nämä ovat sekä järjestömme toiminnan piirissä olevien ihmisten että naapurustojen vastuulla olevia arkea ja asumista sujuvoittavia tekijöitä.

Eri väestöryhmien ja toimijoiden keskinäisellä vuoropuhelulla on kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia. Yhdenvertaisuuden edistämisessä on olennaista, että tulevaisuudessa kaupunkisuunnittelu huomioi monimuotoisuutta yhä enemmän. Tämä ennaltaehkäisee segregoitumista ja alueiden eriarvoistumista sekä edistää kaupungin turvallisuutta. Viisaan kaupunkisuunnittelun myötä naapuruudesta muodostuu voimavara, joka voi edistää asunnottomuutta kokevien ja kokeneiden ihmisten yhteiskuntaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää edellytyksiä itsenäiseen ja hyvinvoivaan asumiseen.

Vlada Petrovskaja

Kirjoittaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestösuunnittelija, Asunnottomien yön kansalaisliikkeen koordinaattori sekä Stop häädöille -hankkeen hankepäällikkö.

Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomuutta kokevien itsensä vuonna 1986 perustama puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää politiikkaa.

 

Naapurustossa tehtävä ympäristötyö on tärkeä osa Vva ry:n toimintaa.