Opinnäytetyön taustaa
Tein opinnäytetyön yhteistyössä Vailla vakinaista asuntoa ry:n kanssa. Prosessi lähti käyntiin jo keväällä 2021, jolloin olin yhteydessä järjestöön tiedustellakseni halukkuutta opinnäytetyöyhteistyöhön. Yhteisymmärrys löytyi varsin nopeasti ja helposti! Opinnäytetyön suunnittelu toteutui syksyllä 2021 ja toteutusvaihe keväällä 2022. Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui asunnottomien naisten palvelut, jolloin halusin selvittää asunnottomuutta kokeneiden naisten kokemuksia palveluista ja näkökulmia palveluiden kehitysehdotuksista.
Opinnäytetyön aiheen valinta oli itselleni selvä, koska koin asunnottomuutta kokevien naisten tarvitsevan enemmän huomiota tilanteeseensa yleisesti ottaen sekä palveluiden näkökulmasta. Taustalla vaikutti tieto asunnottomien naisten haavoittuvasta asemasta. Lisäksi asunnottomuutta kokeneiden naisten suhteellinen osuus asunnottomista on kasvanut, joten heidän kertomansa palveluista ohjaavat päättäjiä ja asunnottomien kanssa työskenteleviä auttamaan asunnottomia naisia aikaisempaa paremmin. Tämän blogin tarkoituksena on nostaa opinnäytetyössä esiin nousseita tuloksia ja kehitysehdotuksia.
Opinnäytetyön tulokset
Opinnäytetyön tuloksien mukaan asunnottomuutta kokeneilla naisilla osalla oli jo lapsuudessa koettua asunnottomuutta ja päihteiden käyttöä, toisilla ero tai muu elämän tapahtuma oli johtanut asunnottomuuteen. Haastateltavilla naisilla kokemukset ovat olleet asunnottomuuden uhasta katuasunnottomuuteen.
Asunnottomuutta kokeneet naiset kertovat tarvitsevansa lisää heille kohdennettuja palveluita. Naisten yksimielinen toive on saada ympärivuorokautinen asunnottomille naisille suunnattu palvelukeskus, jossa voi turvallisesti yöpyä, peseytyä ja nukkua. Palvelukeskukseen toivotaan moniammatillista apua eri asunnottomuustoimijoilta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Lisäksi naiset kokevat tärkeäksi ammattilaisten halun auttaa sekä aidon kohtaamisen asiakkaan tilanteesta riippumatta.
Haastateltavat naiset toivovatkin palveluiden huomioivan sukupuolisensitiivisyyden, traumainformoidun työotteen sekä naisen yksilölliset elämänkokemukset ja mahdollisuudet ottaa palveluita vastaan.
Asunnottomuutta kokeneiden naisten mukaan asunnottomuuden ennaltaehkäisy tulisi aloittaa jo kouluissa. Eräänä esimerkkinä naiset antoivat ammattilaisten kouluttamisen niin, että perheiden haasteisiin ja avun tarpeeseen pystyttäisiin tarttua jo varhaisessa vaiheessa. Varhainen avun saaminen on tärkeää myös silloin kun naisen asunnottomuus on juuri alkanut.
Esiin nousseet kehitysehdotukset
Asunnottomuutta kokeneet naiset kokivat palvelurakenteen pirstaleiseksi eivätkä he asunnottomuuden aikana tienneet asunnottomien palveluista tai miten tilanteeseen voisi saada apua. Opinnäytetyön teoriaa kerätessäni ja kirjoittaessani, huomasin saman palvelurakenteen pirstaleisuuden. Tulin tulokseen, että palveluja tulisi saada selkeämmäksi siten, että asunnottomuutta kokeva saisi helpommin apua tilanteeseensa. Tämä palvelurakenteen selkiyttäminen edellyttäisi mielestäni tiiviimpää yhteisyötä eri toimijoiden kesken. Ehdottaisin sellaista yhteistyötä, jossa eri toimijat ymmärtävät paremmin, mitä työ eri sektoreiden ja toimijoiden sisällä tarkoittaa. Työnkierto voisi olla tähän yksi vaihtoehto.
Lisäksi se, millaisena asunnottomuutta kokenut nainen on kokenut palvelut, on yhteydessä siihen, millainen työntekijä hänelle on tullut vastaan. Koenkin tärkeäksi, että ammattilaisia eri toimialoilla kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, tulisi opettaa oikeanlaiseen kohtaamiseen jo koulutusvaiheessa.
Näin poistettaisiin myös tiettyä asenteellisuutta, jota asunnottomuutta kokeva tai esimerkiksi päihdehaasteiden kanssa kamppaileva saa osakseen. Ammatillisuutta ja eettistä toimintaa opetetaan kouluissa, eli kyse voi olla asenteista tietyissä ammattiryhmissä tai työyhteisöissä. Oli syy missä tahansa, tulisi kohtaamiseen ja ammattilaisten asenteeseen eri ihmisryhmiä kohtaan kiinnittää huomiota.
Asunnottomuutta kokeneiden naisten suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvussa. Tulevaisuudessa asunnottomuus tulisi poistaa kokonaisuudessaan kaikissa ryhmissä. Asunnottomien naisten kohdalla asunnottomuuden poistaminen edellyttää naisten tarpeiden tunnistamista, palveluiden lisäämistä ja kohdentamista huomioiden traumainformoitu työote, yksilöllisyys ja palveluiden turvallisuus. Asunnottomuutta kokeneita naisia tulisi kuunnella, ymmärtää sekä antaa aikaa siihen, että he ovat valmiita avun ja palveluiden vastaanottamiseen. Tärkeää on myös löytää keinot asunnottomuutta kokeneiden naisten tunnistamiseksi ja löytämiseksi, että heidät saadaan palveluiden piiriin. Etsivän työn lisääminen saattaisi olla tähän yksi vaihtoehto.
Opinnäytetyöni ”Asunnottomien naisten palvelut asunnottomuutta kokeneiden naisten kertomana” löytyy täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/751886
Kirjoittaja on Piia Sillanpää