Sanotaan, että ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Osa myös taivaltaa maallisen matkansa kaduilla yksin epätietoisuus ja ulkopuolisuuden tunne seuranaan. Oikeita ystäviä ja rinnallakulkijoita on vaikea löytää. Suhteet ja yhteydet perheeseen ja sukulaisiinkin ovat saattaneet katketa.
Yksinäiseksi itsensä kokevat ja muista ihmisistä eristyksissä elävät sairastuvat muita helpommin niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Särkynyt sydän on monille kadulla oleville tosiasia – eikä romanttisista syistä.
Tutkimusten mukaan asunnottomuus lisää rajusti sairastavuuden ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Ensisuojassa yöpyvillä asunnottomilla miehillä on yli viisinkertainen kuolemanriski muuhun väestöön verrattuna. Asunnottomuutta kokevilla on todettu kohonnut riski kuolla erityisesti infektioihin, ruoansulatuskanavan sairauksiin, syöpäsairauksiin, keuhkosairauksiin, psykiatrisiin sairauksiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Lisäksi alle 50-vuotiailla asunnottomilla riski kuolla muihin syihin kuten esimerkiksi myrkytyksiin, tapaturmiin, itsemurhiin ja väkivaltaan on lähes 20-kertainen muuhun samanikäiseen väestöön verrattuna. *
Mitä tapahtuu, kun asunnottomuutta kokeva tai kokenut ihminen kuolee?
Kaikki lähtee siitä, mistä kuollut henkilö löydetään. Poliisi selvittää vainajan henkilöllisyyden, suorittaa kuolinsyytutkimuksen ja selvittää, onko sellaisia läheisiä, joiden pitäisi saada tieto henkilön kuolemasta. Jos perhettä tai sukulaisia ei ole eikä muitakaan läheisiä, jotka ottaisivat hautaamiseen liittyvät järjestelyt ja kulut hoitaakseen, kunta, jossa vainaja on ollut kirjoilla, tilaa ja maksaa hautajaispalvelun. Yleensä ruumis polttohaudataan ellei vainaja ole tällaista erikseen kieltänyt. Pappi toimittaa yhteissiunauksen, onpa henkilö sitten kuulunut kirkkoon tai ei.
Viime vuoden aikana jouduimme jättämään hyvästit yli kymmenelle asukkaallemme Sällikodin ja Junailijankujan asumisyksiköissä ja järjestimme muistotilaisuuksia, jossa asukkaat, työntekijät sekä perhe, mahdolliset sukulaiset ja ystävät ovat voineet jättää jäähyväisensä.
Nyt yllättäen parin viikon sisällä menetimme vielä työkaverimme, pitkäaikaisen vertais- ja vapaaehtoistoimijamme Jari Viljakaisen sekä yhteistyökumppanimme, inspiroivan asunnottomuustoimijan, Pirkanmaan Viadian toiminnanjohtajan Pekka Matilaisen.
Myös uutinen Pasilan sillan alta tammikuun alussa kuolleena löydetystä naisesta pysäytti.
Kuolema ja vainajien muistaminen koskettavat toisinkin päin. Tieto perheenjäsenen tai muun läheisen kuolemasta ei välttämättä tavoita asunnottomuutta kokevaa. Moni asukkaamme tai kävijämme haluaisi myös muistaa omia edesmenneitä sukulaisiaan, mutta he eivät välttämättä tiedä, minne vanhemmat, isovanhemmat tai muut läheiset on haudattu. Ei ole tietenkään sama, mutta esimerkiksi hautausmaiden kynttilälehdoissa voi käydä kunnioittamassa vainajien muistoa ja sytyttämässä heille kynttilän. Siihen varmasti Vva ry:n työntekijöiltä voi pyytää apua ja tarvittaessa joku meistä voi lähteä jopa seuraksi.
Poislähteneiden muistoa kunnioittaen.
Erja Morottaja
Kirjoittaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n viestintäpäällikkö. Teksti on julkaistu Vailla vakinaista asuntoa ry:n tuoreimmassa Asukki-lehdessä 2/2021-1/2022
*Lähde: THL/tutkija Agnes Stenius-Ayoade
