1960-luvulla Suomessa puhuttiin kodittomista. Uudempi termi "asunnoton" otettiin tietoisesti käyttöön hallinnossa 1970-luvulla. Asunnottoman oli tarkoitus olla rationaalisempi ilmaus ja kertoa ongelman rakenteellisuudesta. Vuonna 1982 Ilkka Taipale rajasi sanan ”koditon” tarkoittamaan asunnotonta, vailla tiettyä elämänpiiriä olevaa, irrallista ja juuretonta ihmistä.

Vailla vakinaista asuntoa ry perustettiin 16.12.1986 vapaaehtoisten voimin. Järjestön perusti Helsingin Lauttasaaren tukikodissa joukko asunnottomia miehiä apunaan kaksi kaupungin sosiaalityöntekijää. Lauttasaaren miehet olivat puuhanneet jo vuoden päivät venettä ja laituria, joten ajatuksia oli tullut vaihdettua kaikesta muustakin.

Oli tulossa YK:n julistama asunnottomien vuosi 1987. Asunnottomuuteen kiinnitettiin teemavuonna valtakunnallista huomiota. Tuolloin asunnottomia arvioitiin Suomessa olevan noin 20 000. Holkerin hallituksen ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi asunnottomuuden poistaminen vuoteen 1991 mennessä. "Eiköhän yhdistys pian tee itsensä tarpeettomaksi", heittivät Lauttasaaren perustajajäsenet, mukana tuleva toiminnanjohtaja Juhani Roiha.

Vva:n toiminta haki ensimmäisen vuoden uomiaan: tekijät olivat aikaisemmin pikemminkin olleet vastaavan toiminnan kohteina kuin itse toimimassa. Vähitellen yhteistoimintaan alettiin uskoa, vaikka suunnitelmien käytännön toteutus välillä olikin monivivahteista. Asuntoloiden varassa olevat ihmiset myös pelkäsivät alkuun, että aktiivinen yhdistystoiminta tuo harmeja vähäiseenkin asumiseen.

Taloudellisesti yhdistyksen toiminta lähti käyntiin sosiaalihallituksen myöntämällä starttirahalla eli 10 000 markan kerta-avustuksella. Avustus myönnettiin asunnottomien lehden kokeiluun. Yhdistys sai vapaaehtoistyön toimintatukea myös Helsingin kaupungilta, ja Oy Alko Ab avusti yhdistystä.

Ensimmäinen yhdistysaktivistien rupeama oli perustaa lehti ja rakentaa Lauttasaaren tukikodin rantaan kauan kaivattu laituri. Asukki-lehden tekemisestä tuli heti yksi tärkeimmistä yhdistyksen toiminnoista.  Lehti jaettiin jalkatyönä yhteismajoituspaikkoihin, sosiaalivirastoon, kaupungin ja valtion päättäjille sekä järjestöihin.

Ensimmäisenä toimintavuonna Vva järjesti mm. yhdistyksen ja lehden arviointitilaisuuksia yömajojen ja muiden yhteismajoituspaikkojen asukeille. Yhdessä muiden toimijoiden kanssa järjestettiin kansanedustajien ja asunnottomien edustajien tapaamisia eduskunnan kahviossa.

Vva ry rekisteröitiin vasta 1.2.1998. Vuonna 1989 yhdistyksen sääntöihin lisättiin mm. se, että yhdistys vaatii yhteiskunnalta toimenpiteitä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien asumisoikeuden turvaamiseksi. Vva ry järjesti asuntolakierroksia ja yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi. Päärahoittajaksi tuli Raha-automaattiyhdistys.

Vasarointia Vartiosaaressa
Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta vuokrasi vuonna 1989 Vva ry:lle Vartiosaaresta ränsistyneen kesähuvilan pihapiireineen. Paikka kunnostettiin talkoovoimin virkistyspaikaksi. Sauna oli lähtötilanteessa tärkein, joten se rakennettiin ensin. Asunnottomien talkoolaisten joukossa oli ammattimiehiä kuten erinomainen muurari.
Vartiosaaresta tehtiin heti alussa päihteetön paikka ja siellä viihdyttiin, mutta aina sieltä joku halusi asioilleen kaupungille. Jos asiat pitkittyivät ja pullon henki puhui, asioilla olija noudettiin takaisin. Tällä tavalla kiteytyi sekin Vva:n ajatus, ettei yhdestä mokasta tuomita. On saatava yrittää uudelleen. Vartiosaari korjattiin viimeisen päälle ja asiantuntevasti.

Jokainen yö on asunnottomien yö
Ensimmäisen, epävirallisen “asunnottomien yön” järjesti vuonna 1996 TOTU-ryhmä eli Toimeentulotukiryhmä, joka koostui sosiaalialan järjestöistä ja alalla työskentelevistä. Ryhmä leiriytyi eduskuntatalon eteen. Seuraavana vuonna Vva ry alkoi kehittää TOTU-ryhmän kanssa Asunnottomien yö -tapahtumaa.

Vauhdikkaasti Vaasankadulla
Yhdistys vuokrasi kokoontumistilan vapaaehtoistoiminnalle Vaasankatu 5:stä 1995. Vuonna 1996 nykyinen toiminnanjohtaja palkattiin vastavalmistuneena sosiaalikasvattajana Vva ry:n järjestösihteeriksi. Juhani Roiha oli palkattu muutamaa vuotta aiemmin Vva ry:n projektivastaavaksi. Työ oli hektistä, kuten vieläkin, ruokatunti oli outo sana eikä palkkakaan ollut kaksinen. Töitä paiskittiin: samalla kun toimitettiin lehteä, hoidettiin ihmisten asumisasioita, välillä käytiin saaressa ompelemassa verhot ikkunoihin ja sieltä juostiin eduskuntaan haastattelemaan kansanedustajaa.

Yökahvila ja Yökiitäjä
Vuonna 1998 perustettiin Yökahvila Kalkkers. Kalkkers on toiminut useammassakin paikassa kuten alkuaikoina Kurvin kulmilla, sitten Vaasankadulla, Mäkelänkadulla ja jälleen Vaasankadulla. Siellä missä ihmiset ovat. Vva ei ole koskaan ollut yömajoituksen järjestäjä, mutta yhdistys on halunnut tarjota lämpimän suojan kaikille yön kulkijoille lähtöpaikkakunnasta riippumatta.

Euroopassa ollaan
Vva ry on koko olemassaolonsa ajan järjestänyt lukuisia erilaisia tilaisuuksia ja tempauksia sekä osallistunut asunnottomuutta käsittelevään politiikkaan.
Vuonna 1998 Vva ry liittyi Eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestön Feantsan jäseneksi, jonka toimintaan se edelleenkin osallistuu aktiivisesti.

Sällikoti ja Junailijankuja
Aikoinaan Juhani Roihan ajatus oli luoda ikänsä katuja tallanneille miehille koti, Sällikoti, jossa opeteltaisiin asuminen uudelleen alusta alkaen. Paikka aloitti Vva:n viisivuotisena kokeilevana hankkeena ja muuttui sitten itsenäiseksi ostopalveluksi v. 2011. Sällikoti on asumisyhteisö, jossa asukas on osallinen omaan asumiseensa, ei vain palvelun vastaanottaja. Hänellä on asumisyhteisössä oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuuta omasta elämästään.
Junailijankujan asumisyksikön toiminnan Pasilassa Vva ry otti vastuulleen vuoden 2015 alussa. Yhdistyksen pitkä historia ihmisen kohtaamisessa heijastuu palveluntuottamisessa, vaikkakin tämä rooli on täysin erillään kansalasjärjestön roolista.

Kalkkersin perustamisen myötä yhdistyksen palkatun henkilöstön määrä alkoi kasvaa, ja kun mukaan tulivat asumispalvelut, tänä päivänä Vva ry:ssä työskentelee 23 henkilöä. Yhdistyksen päivittäiseen toimintaan osallistuu myös joukko asunnottomia ja asunnollisia vapaaehtoisia.